PlayStation 4:lle yksinoikeudella julkaistu toimintaroolipeli Bloodborne on japanilaisen From Softwaren uusin hengentuote. Päällisin puolin se on henkistä jatkoa pelistudion armottoman mestarillisille Souls-peleille, mutta tutulta vaikuttavan perustan päälle on rakennettu uudenlainen ja fantasian sijaan enemmänkin selviytymiskauhuksi luokiteltava pelielämys. Metsästäjän veri vetääkin hirviöjahtiin, kun goottilaisen synkeä Yharnamin kaupunki houkuttelee vastustamattomasti selvittämään salaisuuksiaan.
Tarinan alussa pelaajahahmo herää mystiseltä klinikalta huomatakseen muuttuneensa verensiirron myötä hirviöitä jahtaavaksi metsästäjäksi. Tapahtuneesta vastuussa oleva vanhus tarjoaa vain epämääräisiä vihjeitä jahdista, verestä ja Yharnamin kaupungin yllä olevasta kirouksesta. Metsästäjän sopimus on sitova, joten pelaajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kaupungin synkille kaduille selvittämään sitä, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. Kaupungin kadut täyttyvät luonnottomista hirviöistä järkensä vielä säilyttäneiden kansalaisten piileskellessä lukkojen takana. Metsästäjällä riittää siis työnsarkaa. Aitoon From Software -tyyliin pelaajalle ei juuri tämän enempää alkuun kerrota, vaan taustatarinaa kuoritaan auki pikkuhiljaa sinne tänne ripotelluilla pienillä vihjeillä.
Kolmannesta persoonasta kuvattu seikkailu heittää pelaajan heti Yharnamin kaduille, missä vastaan tulee toinen toistaan hirvittävämpää petoa valmiina tappamaan varomattoman pelaajan säälimättä ja nopeasti. Alkuvaiheessa vastaantulijat ovat perinteistä kauhukuvastoa ihmissusista epämuodostuneisiin jätteihin, mutta loppua kohden Lovecraft-vaikutteet pomppaavat esiin entistä selvemmin jättiläismäisten lonkerohirviöiden ja muiden kammotusten ilmestyessä katukuvaan. Kauhuseikkailu on oikea sana kuvaamaan Bloodbornea, sillä uniin asti tulevan kuvaston lisäksi aito kuolemanpelko on läsnä joka askeleella. Pelin todellisena suolana ovat kuitenkin eeppiset pomomatsit, joiden aikana intensiteetti nousee ihan uusille tasoille. Voitetun taistelun jälkeen kädet tärisevät vielä pitkään. Pelin möröt ovat kautta linjan todella vaikuttavan näköisiä ja kuuloisia, saaden herkemmän pelaajan paniikin valtaan jo silkalla olemuksellaan.
Pelitilanteen tallentaminen ei ole mahdollista joka tilanteessa, vaan eteneminen tapahtuu löytämällä tallennuspisteinä toimivia lamppuja. Lamppujen kautta pääsee myös kulkemaan eräänlaisena rauhallisena keskuspaikkana toimivaan Metsästäjän Uneen ja takaisin. Eri paikkojen välillä matkaaminen herättää kuitenkin kaikki ympäristön viholliset takaisin henkiin, mikä on hyvä pitää alusta saakka mielessä. Kuolemattomien vihujen takia toinen keskeinen etenemisen muoto pelissä onkin kenttiin piilotettujen, vihollisten sivuuttamisen mahdollistavien oikoteiden paikallistaminen. Kenttäsuunnittelu on aina ollut From Softwaren vahvuuksia, eikä myöskään Bloodbornen tapauksessa voi kuin ihailla sitä, miten toimiva ja kiehtova labyrintti pelimaailmasta on saatu tehtyä. Nokkelan oikoreitin löytäminen takaisin tutuille seuduille on aina yhtä palkitsevaa.
Hirviöitä jahdatessa pelin pääpaino on tietenkin taistelussa, josta on onnistuttu tekemään todella aggressiivista ja dynaamista. Dark Souls -peleille ominainen taikuus ja monessa tilanteessa suorastaan elintärkeä kilpi ovat päätyneet romukoppaan, sillä niiden tilalla ovat kahteen eri muotoon tarvittaessa muuntuvat pääaseet sekä vasemman käden tuliaseet. Tarinan alkuvaiheilla vastaantuleva huteran kilpensä takana kykkivä vastustaja on kuin pelintekijöiden piikki Souls-pelien kilpisankareiden suuntaan. Kerrankin voidaan myös sanoa hyökkäyksen olevan paras puolustus, sillä kärsityt vahingot on mahdollista kuitata takaisin nopeilla vastaiskuilla. Tuliaseet puolestaan auttavat erityisesti puolustautumista ja sopivien paikkojen hakemista vastaiskuille. Luodikon tai musketin laukaus sopivassa paikassa katkaisee vihollisen lyöntisarjan ja avaa pelaajalle mahdollisuuden iskeä kuolettavasti vihollisen puolustuksen läpi. Kontrollit on hiottu todella kohdalleen ja pelaajalla on koko ajan tunne, että tapahtumat ovat omissa käsissä, kuolemien johtuessa vain herpaantumisesta omassa keskittymisessä.
Vihollisia tappamalla saa kerättyä verihäiveitä, joiden avulla puolestaan pystyy kehittämään hahmonsa ominaisuuksia aina Metsästäjän Unessa vierailtaessa. Kannossa olevan verilastin kasvattamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä mukanaan olevat verihäiveet menettää kuoleman korjatessa ja ne siirtyvät jollekin kuolinpaikkaa lähellä olevalle viholliselle. Menetetyn veren pelastaminen on kuitenkin vielä mahdollista edellyttäen, että seuraavan elämänsä aikana pääsee paikalle tappamaan kyseisen vihollisen. Aseita ja muita varusteita pystyy niin ikään kehittämään kentistä sekä kuolleilta vihollisilta saatavilla veri- ja riimukivillä. Olennainen osa pelikokemusta on se, että useimpia pelimekaniikkoja ei selitetä millään tavalla, vaan kaikki pitää keksiä itse yrityksen ja erehdyksen kautta.
From Softwaren peleistä puhuttaessa esiin nousee aina niiden vaikeus, ja onhan Bloodborne toki haastava pelikokemus ainakin muutaman ensimmäisen pelitunnin ajan. Varovaisesti etenevä ja vihollisten liikkeet opetteleva pelaaja kuitenkin palkitaan, sillä pelin rytmi iskostuu pikkuhiljaa selkärankaan. Pelikokemusta on suoraviivaistettu Souls-peleihin verrattuna kautta linjan, eikä esimerkiksi kuolemasta rangaista tällä kertaa verihäiveiden menettämistä lukuun ottamatta mitenkään. Myös vammat parantavia veripulloja putoilee eteen todella runsaasti. Myös Suomen markkinoille täysin lokalisoidun Bloodbornen tekijät ovat onnistuneet pienien kompromissien avulla tekemään pelistä helpommin lähestyttävän, unohtamatta kuitenkaan core-pelaajia. Pelin vaikeustaso nousee huomattavasti uusien läpipeluiden myötä, joten todelliset masokistit löytävät haasteensa myös sitä kautta.
Alkuvalikossa voi valita käynnistääkö sessionsa verkkotilassa vai ei, mutta offline-tilassa pelinsä läpäisevä menettää tukun mielenkiintoisia lisäelementtejä. Dark Souls 2:n tapaan peliin voi kutsua mukaan toisen kaverin auttamaan vaikeimpien alueiden läpäisemisessä, mutta kolikon kääntöpuolena tämä houkuttelee paikalle myös pelaajan tappamaan pyrkiviä muiden pelaajien ohjaamia tunkeilijoita. Avustajien houkutteleminen ja toisten peliin tunkeutuminen tapahtuu soittamalla oikeanlaista kelloa sopivassa paikassa. Verkkopelissä voi myös lukea muiden pelaajien maastoon jättämiä avuliaita tai pahimmassa tapauksessa tappavan petollisia viestejä. Joka puolella olevat veritahrat puolestaan paljastavat kosketuksella muiden kohtalotovereiden viimeiset hetket.
Bloodborne on toistaiseksi yksi harvoista todellisista valopilkuista nykyisen konsolisukupolven yksinoikeusjulkaisuiden joukossa ja iso sulka Sonyn hattuun taistelussa konsolipelaajien sieluista. Se vaatii pelaajalta syventymistä ja pitkää pinnaa, mutta tarjoaa vastineeksi sellaisia elämyksiä, sydämentykytyksiä ja onnistumisen tunteita, joihin ei suurin osa nykypeleistä enää yllä. Uuden läpipeluun aloittaminen on harvoin yhtä houkuttelevaa, mutta Yharnamin lohduttoman kauniisiin maisemiin palaa mielellään kuin toiseen kotiinsa.
Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 4
Jaakko Koivurinta