Viime vuosituhannen loppupuolella toiminnallisen arkeologin uraansa aloitellut Lara Croft teki näyttävän paluun pari vuotta takaperin julkaistulla Tomb Raider -uudelleenkäynnistelyllään. Nyt on aika sukeltaa takaisin kaikkien tunteman Croft-neitokaisen nuoruusvuosiin Rise of the Tomb Raiderin myötä.
Tarinansa puolesta Rise of the Tomb Raider jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Tyynenmeren rankoista koettelemuksistaan selvinnyt Lara etsii tällä kertaa vastausta ikuisen elämän mysteeriin. Isänsä aloittelemia tutkimuksia jatkava protagonisti kulkeutuu johtolankojen perässä Syyrian kuumankosteista maisemista Siperian hyytäviin vuoristoihin saakka. Ikuista elämää havittelee Croftin lisäksi edellisessä pelissä vilahdellut Trinity-ryhmittymä.
Tarinallisesti Rise of the Tomb Raiderin juoni on selkeästi aiempia osia henkilökohtaisempi. Välivideoissa nähdään vilahduksia Laran lapsuudesta, ja muutoinkin tämän suhdetta isäänsä Richard Croftiin käydään läpi säännöllisesti seikkailun edetessä. Lordi Croftin vaimo, keuhkosyöpää sairastava Ana nousee myös nopeasti yhdeksi Rise of the Tomb Raiderin näkyvimmistä hahmoista. Pelisarjan aiemmissa julkaisuissa Laran perhesuhteita on sivuttu ohimennen, mutta nyt nämä on nostettu fiksusti yhdeksi juonen kantavista elementeistä.
Pelillisellä puolella pyörää ei ole lähdetty keksimään alusta saakka uudelleen, vaan Lara loikkii, kiipeilee ja räiskii hyvin pitkälti entiseen malliin. Pelimekaanisesti kaikki toimi esimerkillisesti jo kahden vuoden takaisessa Tomb Raiderissa, joten Crystal Dynamics on lähinnä tyytynyt viilailemaan jo hyväksi todettuja ominaisuuksia. Uskollisen hakkunsa kanssa rimpuileva Lara menee juuri sinne minne pelaaja ohjastaa, eikä kuolemaan johtavia vahinkoloikkia liiemmin tule. Näyttävä ja tyylikkäästi soljuva kiipeilymekaniikka onkin valovuosia esimerkiksi Assassin’s Creed -pelejä edellä. Edellisosasta tuttuja yllätyskuolemia ja näitä verenpunaiseksi värittäviä kuolonanimaatioita on vähennetty rankalla kädellä.
Liukuhihnalta sotilaita teurastavan Laran apuna on jousipyssyn, pistoolin, haulikon sekä kiväärin tarjoama suppeahko mutta riittävä asevalikoima. Tuliluikkuja voi päivittää matkan varrella, joten aluksi köykäiseltä tuntuvasta jousipyssystä saa tarinan edetessä kyhättyä napalmia ja kranaatteja sylkevän tappokoneen. Kentältä löytyvistä peltipurkeista ja pulloista saa rakenneltua kädenkäänteessä molotovin coctaileja tai vaikkapa hurjan voimakkaita sirpalepommeja. Laran lähitaistelutaidot eivät ole neitokaisen suurin vahvuus, joten usein se paras keino onkin teilata vihuja etäältä tai vaivihkaa takaapäin. Mikäli turhan aggressiivinen lähestymistapa ei ole se omin vaihtoehto, voi taistelukohtaukset usein ohittaa joko hiippailemalla tai rimpuilemalla varjojen kautta tilanteen ohi. Itse Lara on saanut kolmeen eri kategoriaan haarautuvan kykypuun, jota pelaaja voi kasvattaa oman mielensä mukaan.
Laran ohella toiseen pääosaan kohoavat nopeasti pelin tarjoamat silmiä hivelevän upeat ympäristöt. Maisemat vaihtuvat tarpeeksi tiuhaan, eikä peli rajoitu ennakkomainonnassa ja trailereissa rummutettuihin lumisiin vuoristoihin. Lara on oppinut parin vuoden aikana muiden kykyjensä lisäksi uimaan: yksi pelin ikimuistettavimmista kohtauksista tapahtuukin jäätyneen lammen vedenpinnan alla. Kykyjen karttuessa ja välineistön kasvaessa pelaaja löytää runsaasti uusia reittejä jo kertaalleen kolutuista maisemista. Laajojen alueiden välinen pikamatkailu taas onnistuu sutjakasti sinne tänne ripoteltujen leirinuotioiden kautta.
Reilun kymmenen tunnin mittaisen päätarinan johdattamalle reitille mahtuu myös runsaasti täysin vapaaehtoista tutkittavaa. Piilotettuja hautoja ja katakombeja ei ole suunniteltu vasemmalla kädellä, vaan nämä tarjoilevat pääjuonen oheen omia pienimuotoisia seikkailujaan. Turhan kiireisellä pelityylillä Rise of the Tomb Raiderin kenties parhaimmat ja näyttävimmät luolastot jäävätkin helposti kokematta. Hautojen lisäksi pelialue pursuilee metsästettäviä eläimiä, mystisiä reliikkejä, päiväkirjoja ja muuta keräiltävää.
Komeiden ympäristöjen ohella itse päähahmon mallintamiseen on nähty vaivaa. Kun kovia kokeva Lara tärisee kauttaaltaan hyytävästä vedestä noustessaan, saa myös pelaaja aitoja vilunväreitä. Hengitys höyryää pakkasessa, leirinuotion hehku on oikeasti houkutteleva paikka, syvässä lumessa tarvotaan vaivalloisesti – ja tietysti ne hiukset hulmuavat seikkaillessa erityisen näyttävästi. Jo edellisessä Tomb Raiderissa loistanut Camilla Luddington tulkitsee Laraa tunteella tuoden tämän henkiin tavalla, josta joka paikan höylät Nolan North (Uncharted) ja Troy Bakerkin (The Last of Us) voivat olla kateellisia.
Seikkailua voi kerrata palkitsevan kampanjan lisäksi edellisen Tomb Raiderin moninpelin korvaavalla Expedition-moodilla. Expedition tarjoaa mahdollisuuden pelata uusiksi pelin alueita ja kohtauksia, mutta vinkeänä lisänä kokemusta voi muokata Expedition-korttien avulla. Vaikka kortteja jaellaan auliisti ilman valuuttaa, voi näihin halutessaan sijoittaa myös oikeita pennosia. Ystävälistan Tomb Raider -sankariksi voi pyrkiä vertailemalla tuloksia kavereiden ennätyksiin. On mukava huomata, että Crystal Dynamics ei ole sullonut Rise of the Tomb Raiderin kylkiäisiksi pakollista, puolivillaisia moninpeliä, vaan sen sijaan lisää peliaikaa haetaan vaihtoehtoisin keinoin. Suurimmat Croft-fanit viihtyvät Expedition-muodon parissa jokusen illan, mutta valtaosalle pelaajista ominaisuus jäänee kokeilun asteelle.
Lara Croftin tuorein seikkailu on kauttaaltaan nautittava pelikokemus, joka rytmittyy alusta saakka kiipeilemisen, tutkimisen sekä räiskinnän toimivaksi hybridiksi. Viimeistään Rise of the Tomb Raider nostaa Laran takaisin toimintasankareiden A-ryhmään ja koko pelisarjan huminalla seikkailupelien kiistattomaan kärkikastiin. Pallo on nyt Nathan Drakella ja kumppaneilla.
Ikäraja: 18
Saatavilla: Xbox One (testattu), Xbox 360
Jaakko Herranen