Janne Viljamaa on kirjoittanut pelottavan ajankohtaisen tietokirjan, jonka nimi on Kännykkäkärsimys kotona ja koulussa. Se on vastikään julkaistu Aviadorin kustantamana.
Se on kuvaus infoähkystä, jota tuntuu olevan mahdoton sammuttaa, jos tahtoo olla kaikkien kanssa yhteyksissä 24/7.
Kirja kertoo, että nykyisin erikoislääkärin vastaanotolla lappaa ”kännykällä rauhoitettuja kolmevuotiaita, jotka eivät oikein puhu mitään kieltä kunnolla, vaan toistelevat vain hassuja Youtube-fraaseja.”
Vanhemmat yrittävät rajoittaa lastensa ruutuaikaa, mutta räpläävät itse puhelinta ruokapöydässä.
-Mielihyvän rajoittamisen perusteet opitaan jo kotona, ja hyvä itsensä rajoittaja pärjää opiskelussa ja työssä. Jos nyt aloitamme järkevän mielihyvän rajoittamisen, yhteiskunta ei jakaudu 20 vuoden sisällä lukutaitoisiin itsensä rajoittajiin ja lukutaidottomiin syrjäytyjiin. Kännykkä on hyvä renki, mutta huono isäntä, kirjan kirjoittaja mieltää.
Tietokirjassaan Kännykkäkärsimys kotona ja koulussa sosiaalipsykologi, opettaja ja tietokirjailija Janne Viljamaa pohtii huvitammeko itsemme hengiltä ja tuleeko lapsista lyhytjänteisiä ja ahdistuneita kännykkäaddikteja.
Teos käsittelee kännykän tuomaa yhteiskunnallista ja psykologista muutosta, kadonneen keskittymiskyvyn etsintää ja rajoittamisen merkitystä tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisessa.
Viljamaa on kirjoittanut 16 kirjaa psykologiasta, kasvatuksesta, aggressiosta ja addiktioista. Hän on opettanut ammattiopistossa 25 vuotta ja on nähnyt kännykän tulon kouluihin ja perheisiin. 55-vuotias Viljamaa on itse elänyt puolet elämästään ilman kännykkää – hänen lapsuudessaan Itä-Helsingin Mellunmäessä kaveria mentiin hakemaan ulos pimpottamalla ovikelloa, leikkiminenkin oli muuta kuin oman kännykän tuijottelua.