Facebook-ryhmässä on listattu lapsiperheelle tuiki tärkeellisiä säästövinkkejä.
Ja sitten tuli Emilia. Hän totesi täytenä totena, että:
-Iltaisin voi käydä puistoissa ja hiekkalaatikoilla keräämässä sinne jätetyt lelut.
Hän mainosti vielä, ettei ole koskaan ostanut lapsille leluja. Ne on hankittu tätä kautta.
Vaikka Emilia luonnollisesti haukuttiin pataluhaksi, myös vastakkaisia puolia kuultiin. Kuinkas muutoin:
-Onko väärin, jos minusta tuo säästövinkki on aika nerokas? Siis totta kai ei mennä kenenkään pihoille tai mitään, mutta jos joku on jättänyt julkiseen leikkipuistoon jotain… Oppiipahan huolehtimaan tavaroistaan paremmin. Veikkaan, että oikeasti aika vähän mitään järkevää mihkään puistoihin edes jää. Vaikkapa mistäpä minä lapsettomana mitään tiedän.
Suurta kasvatusfilosofiaakin löytyi:
-Mä jätin tarkoituksella joskun muutaman lelun leikkipuiston hiekkalaatikolle. Ihan vaan siksi, että ne ilahduttaisi satunnaisia puistossa poikkeavia lapsia pitkin kesää. En siksi, että, joku käy pöllimässä ne himaansa. On kiva poiketa ohimennen vähäks aikaa johonkin puistoon, jos löytyy pari lelua valmiina. Lisäksi silloin siinä on oivallinen tilaisuus opettaa lapselle, joka tietenkin haluaisi ottaa lelut mukaan, että miksi niitä ei saa viedä kotiin.