Jussi on kokenut tien päällä tilanteen, joka sai hänet katsomaan hirvivaara-alueita aivan uudella tavalla.
Hän oli ajamassa eräänä päivänä kotiin maantietä pitkin. Tie oli suora, keli hyvä ja kaikki näytti täysin tavalliselta.
Sitten tapahtui jotain, mikä jäi mieleen kaiketi ikuisiksi ajoiksi.
– Jos tiedätte, miltä näyttää, kun joku iso koira juoksee ihan täysiä, niin piirtäkää se näky eteenne, Jussi aloittaa Facebookin vanhempainryhmässä.
Jussi kertoo nähneensä, kun kauempana edessä vilahti yhtäkkiä jotakin.
– Onneksi tää tapahtui kauempana, siitä suhahti – oikeasti – suhahti joku.
Vasta hetken päästä Jussi tajusi, mikä tien yli oli painellut.
– Se vauhti oli järjetön. Se oli peura. Ja se meni ihan täysillä.
Jos tilanne olisi tullut vastaan lähempänä, ei siinä olisi ollut mitään tehtävissä.
-Ei mitään, Jussi sanoo.
Jussi sanoo selvittäneensä myöhemmin, että peuran ”syöksynopeus” voi olla parhaimmillaan jopa 70 kilometriä tunnissa.
– Siltä kyllä näytti. Ihan salamana ja viivana se singahti siitä asvaltin yli.
Kokemus muutti Jussin suhtautumista hirvivaara-alueisiin. Hän sanoo aikovansa jatkossa pudottaa nopeuttaan aina, kun liikennemerkki varoittaa hirvieläimistä.
– Tulevaisuudessa ajan aina kahdeksaakymppiä, jos on hirvivaara-alue. En satasta, Jussi sanoo.
Hänen mukaansa kyse ei ole siitä, että hitaampi ajonopeus poistaisi vaaran kokonaan.
– Kuten sanoin, juuri mitään ei ole tehtävissä, jos se syöksyy eteen. Mutta ehkä törmäys on kuitenkin armollisempi itselle, jos kolahtaa pienemmässä vauhdissa.
– Ja jos saa edes vähän jarrutettua, niin vauhdin pudottaa helpommin kahdeksastakympistä viiteenkymppiin kuin satasesta.