Kiti Kokkosella on ollut harmia ja murhetta. Hän avautuu asioista sometilillään.
-Nyt on pakko myöntää, että on ollut monenlaista eriskummallista harmia ja omituista murhetta perä perään ja lomittain jokseenkin puuduttavan pitkän tuntuisen aikaikkunan sisällä. Rakkaiden ja omiakin. Eikä siinä mitään. Sitähän ja tätähän tämä homma täällä on. Kaiken ihanan lisäksi ääretöntä tasapainoilua, hampaat irvessä sietämistä, mykistävää epäuskoa ja järkyttynyttä hämmästelyä – vaikka välillä kuvittelisi, että tämän ikäisenä ei mikään enää yllätä, hän lausuu.
Ilmeisesti Kitiä on surettaneet läheiset. Hän toteaa, että itseen kohdistuvat ”lötjöt” on aina lillukanvarsia siihen nähden, että läheisistä on huoli.
-Se tulee aina uudestaan todistetuksi, Kiti somettaa.
Kiti on yrittänyt sinnitellä istuttelemalla kukkia. Kymmenen per murhe.
Ärsytykseen Kiti taas on istuttanut pensaita.
-Tärkeintä on, että on rakkautta, ystävyyttä, hyviä ihmisiä ja luonto kaikkinensa. Ja se syy miksi tämän päätin kirjoittaa – on se, että omakohtaisen kokemuksen kautta ajattelin muistuttaa siitä, miten tärkeää on, että syvimmistä tunteista (niistä inhorealistisen rehellisistä) kannattaa uskaltaa puhua jollekin. Puolisolle, ystävälle tai ammattiauttajalle. Tai vaikka aloittaa siitä, että kirjoittaa ne paperille tai sanoo ääneen itselleen. Kun jos liian kauan jemmaa mieltä kaihertavia juttuja itsekseen ni se on ennen pitkää kuin raahaisi kivireppua suossa. Ni sitä tässä haen, että puhuminen on arvokasta, Kiti päivittää.
Lue myös: Kiti Kokkonen erakoitui sairauden vuoksi – kuva kertoo kaiken
Lue myös: Kiti Kokkonen esitteli miehensä: 14 vuotta yhteiseloa