Tänä viikonloppuna on Porissa järjestetty hyvin erikoinen kurssi. Rakennuskulttuuritalo Toivon puuhaamana saatiin aikaan kaksipäiväinen rakkolyhtykurssi.
Siis hetkinen: rakkolyhty! Lyhdyn ymmärtää jokainen, mutta rakko. Eikö se liity virtsaan? Virtsarakko? Ei kai lyhty ja virtsarakko voi liittyä yhteen?
Liittyypä!
Kyllä liittyy!
Tänä viikonloppuna kurssilla on veistetty puusta lyhty, jonka ”lasiksi” tulee kalvo, joka on sian virtsarakosta tehty.
Kurssilla tehtävän lyhdyn esikuva on Ruotsin Gotlannista, mutta samankaltaisia lyhtyjä on todennäköisesti käytetty myös Suomessa.
Rakkolyhty-termillä on kuitenkin turha hakea Googlesta mitään, eipä juuri löydy.
Kurssin vetäjät kertovat, että virtsarakosta saa kuin saakin kestävän, tuulelta suojaavan, valoa läpäisevän kalvon. Rakkokalvoja käytettiin ennen lasin yleistymistä ikkunoissa ja erilaisissa lyhdyissä. Rakoista on tehty monenlaisia muitakin tarve-esineitä. Esimerkiksi satakuntalaisen Ulvilan kirkon vierestä löydetty keskiaikainen raha-aarre oli rakkopussissa, ja vielä 1900-luvulla on sianrakoista puhallettu kotitekoisia jalkapalloja.
Nämä asiat ovat nykyihmiselle käsittämättömiä käsittää.
Kurssilla veistettiin lyhdyn puuosat, muotoiltiin metalliosat ja lopuksi pingotettiin virtsarakko rungon päälle. Moninaista tekemistä siis. Kurssilla ansioitui siis puu- ja metalliseppyyden lisäksi virtsarakkosepäksi.
Kursseja järjestettäneen tulevaisuudessakin.
