Väite on esitetty. Väite on vanha. Nyt siihen vastaa länsisuomalaisen ravintolan omistaja. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, mutta hän on toimittajan lähipiiriä. Uskottava todistaja siis.
No kerro!
-Kyllä tämä vertaus valitettavasti pitää paikkansa. Olemme sitä ihmetelleet monesti, että kuinka saattaakaan näin olla. Laajentaisin tätä ”vähiten rahaa tuova valittaa enemmän” -ajatusta siihen suuntaan, että ”vähiten rahaa tuova aiheuttaa ylipäänsä jotain tavallisuudesta poikkeavia ongelmia”, ravintoloitsija toteaa.
Mitä tarkoitat tällä?
-No, esimerkiksi saatetaan kysyä majoitusta, jonka pitäisi olla todella edullinen. Tarjoamme myös majoitusta ravintolatoiminnan ohessa. Korostetaan edullisuutta, ei siis haluta maksaa. Mutta sitten kun on kaupat lyöty lukkoon, voi alkaa vaikkapa viiden viiva kymmenen sähköpostin tulva, jossa asiakas kyselee lisäinfoa vaikka sen voisi lukea lähetetystä esitteestä, kitisee alennusta, haluaa tulla aiemmin, lähteä myöhemmin – tietty kaikki samaan hintaan. Kun hän tulee, hän aiheuttaa mitä luultavammin jonkun ongelman, sotkee mökin, jättää siivoamatta tai rähisee ravintolassa.
Etköhän liioittele?
-Valitettavasti en. Jotenkin tämä vähemmän rahaa tuova ihminen onnistuu tekemään itsestään sen suurimman numeron aina. Hän saattaa jumittaa sen pikku tuoppinsa takia baaritiskillä, miettiä, pähkäillä, vaihtaa tilaustaan, sättiä baarimikkoa, ja lopulta hidastella niin että muilta menee hermo. Sitten tulee joku joka ostaa kymmenen hyväkatteista shottia ja on terve-kiitos-paljon-hei.
Tarkoittaako tämä sitä että vähän rahaa tuova asiakas on huonompi?
-No jos sä bisnestä ajattelet niin älä kysy tuollaista. Onhan hän tavallaan huonompi kuin paljon rahaa tuova. Hän on silti asiakas, ei siinä ole mitään. Tervetullut asiakas. Mutta oman rotunsa asiakas. Nyt mennään kontekstista vähän harhaan, koska kysehän oli, että usein vähiten rahaa taloon tuova ihminen valittaa eniten tai aiheuttaa päänvaivaa. Se vaan nyt on ihan omituisella tavalla totta, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.