Ollaan hiljaa vaan, kun puhe turhaa on.
Sydän kiljuu kuitenkin adventtiajan hoosiannaa, sillä porealtaan reunalla istuu – ei sentään Helga-neiti, mutta Sara Sieppi -neiti kyllä.
Mitäs tässä. Eipä muuta kuin tuijotellaan parisen tuntia näitä ja haaveillaan. Vai mitä?