Paarmankarkottimet ovat nousseet tämän kesän hitiksi.
Tiedättehän, nuo pienet, sudenkorentoa jäljittelevät näköishärpäkkeet.
Ne lupaavat pitää paarmat loitolla ilman kemikaaleja. Mutta toimivatko ne oikeasti?
Comon toimittaja päätti ottaa selvää.
Puoli tuntia paahteessa
Paarman luontainen vihollinen on sudenkorento.
Ajatus lähtee siitä, että kun paarma bongaa sudenkorentoja lähettyviltä, se ottaa ritolat eli lentää toisiin maisemiin.
Testiä varten hankittiin halppiskaupasta kahdeksan sudenkorentokarkotinta. Hintaa oli kaksi korentoa sisältävällä pakkauksella vajaa kolme euroa.
Kaksi pelottimista kiinnitettiin mukana tulevalla klipsillä hattuun ja kuusi aseteltiin heilumaan puutarhaan.
Korennosta lähtee taipuisa metallilanka, jonka päässä on klipsi. Se tarttuu hyvin, mutta klipsin ja rautalangan välinen kiinnitys saisi olla jämäkämpi, jotta viritys pysyisi tomerasti pystyssä eikä lerpsahtaisi.
Toimittaja päätti istua kuumassa paahteessa puolisen tuntia ja ihmetellä mitä tapahtuu.
Tulokset olivat vähintäänkin erikoisia.
Ensimmäinen tuli kuin Annelille faksi
Ensimmäinen yllätys kohtasi testihenkilöä varsin nopeasti. Se saapui yllättäen ja pyytämättä kuin Annelille faksi.
Nimittäin paarma.
Vain muutaman minuutin kuluttua pihalle ilmestyi kookas hevospaarma, joka laskeutui suoraan toimittajan polvelle. Se piti hätistää pois käsin.
-Hyi helvetti!
Paarmoja näkyi myöhemminkin. Ne pörräsivät lähistöllä aivan normaalisti, vaikka sudenkorentojäljitelmät olivat käytössä. Yksikään paarma ei kuitenkaan purrut testin aikana, mutta toisaalta toimittaja myös huitoi niitä pois.
Puri tai ei.
Ikävä tilanne silti.
Eikös näiden pitänyt häätää pörriäiset kokonaan.
Ei paljon kinostele odottaa pureeko hevospaarma vai ei, jos se istuu polvella odottamassa.
Lisää ylläreitä oli tulossa.
Mitä tapahtui aamulla?
Toinen outo havainto oli odottamassa vuoroaan.
Nimittäin aidot sudenkorennot.
Niitä ilmestyi pihalle ensin yksi. Sitten toinen. Tässä vaiheessa paarmoja ei enää näkynyt, mutta oikeat siipiveikot lensivät ja koukkailivat testihenkilömme lähellä uteliaana.
Sitten tapahtui jotain erikoista. Yksi sudenkorento napsaisi toimittajan käsivarresta.
Mitä hemmettiä taas! Luonto käy päälle lailla pommikonelaivueen.
Heräsi kysymys, houkuttelivatko tekosudenkorennot paikalle oikeita lajitovereita. Ilmeisesti.
Kolmas yllätys odotti puutarhassa aamulla.
Kuudesta puutarhaan jätetystä karkottimesta peräti viidestä oli kadonnut muoviset siivet toiselta puolelta lähes kokonaan. Tätä ei ollutkaan helppo selittää.
Olivatko asialla linnut vai kenties oikeat sudenkorennot, jotka olivat kyllästyneet feikkilajitovereihin. Varmaa vastausta ei löytynyt.
Lopputulos oli kuitenkin selvä.
Vaikka testin aikana ei tullut yhtään paarman puremaa, karkottimet eivät näyttäneet estävän paarmojen lähestymistä. Ja jos härpäkkeet pitää kerätä joka ilta talteen välttyäkseen sabotaasilta, niin antaa olla.
Testiarvio kuuluu: sudenkorentoa jäljittelevät paarmankarkottimet eivät tässä testissä lunastaneet niille asetettuja odotuksia.
Lue myös: Como testasi sytytyspalat: ”Tällaisia ei koskaan pitäisi kenenkään ostaa”
Ehkä ne olivat liian pellemäisen näköisiä. Punaisia, keltaisia, vihreitä. Eiväthän oikeat sudenkorennot siltä näytä.
Eipä ihme etteivät toimineet.
Siipirikko paarmankarkotin kuvassa alla:
