Tätä nykyä Destinyn kanssa pakertava Bungie iski vuosituhannen alussa kultasuoneen Halo-räiskinnällään. Poikkeuksellisen avoimiin maisemiin sijoittunut tieteisseikkailu nosti vihreään Spartan-sotisopaan sonnustautuneen Master Chiefin Xboxin lippulaivahahmoksi ja ansioitui tekemällä ensimmäisen persoonan räiskinnöistä myös konsolistien herkkua. Viitisentoista vuotta myöhemmin Halo-sarjan vetovastuu on siirtynyt Microsoftin omalle 343 Industriesille, mutta Master Chief porskuttaa edelleen vahvaan tyyliinsä.
Koska Halo 5: Guardians sisältää vahvan, täysiverisen kampanjan ja massiivisen moninpelikokonaisuuden, keskitytään arvostelussa toistaiseksi ainoastaan tarinapuoleen. Moninpelikarkeloihin palaamme myöhemmin omassa artikkelissaan.
Halo-sarja on tunnettu laajasta mytologiastaan varsinaisten pelien takana. Kaanonia on käsitelty pääpelien ohella niin kirjoissa, sarjakuvissa, animaatioissa, mobiilipeleissä kuin live action -sarjoissakin. Tarinansa puolesta kyseessä on siis hyvinkin laaja kokonaisuus, mutta toistaiseksi pääsarja on pyhitetty pääasiassa Master Chiefin ja kumppaneiden edesottamuksille. Halo 5: Guardians muuttaa kaavaa hieman nostaen toiseen näkyvään päärooliin omaa Osiris-tiimiään johtavan Jameson Locken. Mainoskampanjan aikana suurella kädellä rummutettu Locken ja Master Chiefin vastakkainasettelu käynnistetään heti tarinan alkumetreillä, kun pelaaja heitetään suoraan Locken saappaisiin tarkoituksenaan löytää omia polkujaan kulkeva ja Master Chiefin johtama Blue Team. Monisyinen ja hyvin mietitty tarina koukuttaa alkumetreiltä saakka, ja molempien eri tiimien edesottamukset kietoutuvat nokkelasti yhteen kampanjan edetessä.
Halo-pelit ovat haalineet suuren osan maineestaan toimivan pelattavuutensa ansiosta. Räiskinnöissä standardeiksi muodostuneet kontrollit onnistuttiin sovittamaan mallikkaasti konsoliohjaimelle jo ensimmäisen julkaisun aikoihin. Maukkaaksi todettua soppaa ei ole lähdetty tälläkään kertaa keittämään uusiksi, vaikka mukaan on heitetty sopiva ripaus uusia mausteita. Spartan-sotilaiden haarniskat on päivitetty loikan aikana latautuvalla Ground Pound -hyökkäyksellä ja Spartan Charge -ryntäyksellä. Mikäli aiempien Halojen kontrollit ovat iskostuneet selkärankaan, jäävät uudet kyvyt kampanjan aikana lähinnä kuriositeetiksi.
Koska sekä Locke että Master Chief johtavat kumpainenkin omia tiimejään, kulkee miesten mukana jatkuvasti kolme apuria. Valitettavasti seikkailua ei voi tahkota edellisosien tapaan samalta sohvalta, vaan peliseurassa täytyy luottaa verkon syövereissä taisteleviin Spartan-ehdokkaisiin. Mikäli taistelutovereita ei ole, lankeaa tiimiläisten ohjastaminen tekoälyn vastuulle. Buck, Vale, Tanaka ja kumppanit auttavat protagonisteja pääasiassa tuomalla näitä takaisin henkiin kuolon korjatessa. Alati apuun ryntäävien tiimiläisten vuoksi kuoleminen ja tarkistuspisteeseen palaaminen on erityisesti helpolla sekä normaalilla vaikeustasolla kohtuullisen haastavaa. Halo-veteraanien ja vähänkin enemmän räiskintöjä pelanneiden onkin syytä säätää haaste heti kättelyssä Heroic-vaikeustasolle.
Erilaiset ajoneuvot ovat vuosien saatossa muodostuneet yhdeksi Halo-sarjan tavaramerkeistä. Warthog-jeepin, Mongoose-mönkijän, Scorpion-tankin ja muiden vanhojen tuttujen lisäksi mukana on harmittavan vähälle huomiolle jäävä Forerunnereiden Phaeton-lentoväline. Myös valmiiksi laajaa asevalikoimaa on piristetty muutamalla uudella mielenkiintoisella tuttavuudella, joten jokainen pelaaja löytää aseiden joukosta taatusti omat suosikkinsa.
Monipuolisuus on yksi Halo 5: Guardiansin selkeimmistä valttikorteista mutta samalla myös riippakivistä. Laajat alueet ja mielikuvituksellinen aserepertuaari tarjoavat mahdollisuuden monenlaisiin lähestymistapoihin, mutta toisaalta mukaan on mahdutettu kenties jopa liikaa sisältöä. Kehittäjät ja pelaajat tietävät varsin hyvin, että täysiverisen Halo-pelin tulee sisältää esimerkiksi Warthog-kohtaus, Scorpion-kohtaus, lentokohtaus, aavikkokenttä sekä lumikenttä. Massiivisuudestaan huolimatta 343 Industries onnistuu pitämään pienoiseen rönsyilyyn ajautuvan kampanjakokonaisuuden kasassa lähinnä mallikkaan rytmityksen ansiosta. Toinen toistaan seuraavien toimintapaukkujen väliin on ripoteltu sopivissa määrin myös seesteisempiä vaelteluosuuksia. Kaiken muun puuhastelun lisäksi audionauhojen, reliikkien ja pääkallojen etsiskelyyn saa helposti kulumaan tunteja.
Visuaaliensa puolesta Halo 5: Guardians tasapainottelee keskiverron ja todella näyttävän harmaassa välimaastossa. Tekstuurit ovat paikoitellen karuja, hahmojen kasvot näyttävät välivideoiden aikana muovisilta ja ympäristöt kaipaisivat hitusen lisää kasvillisuutta sekä elävyyttä. Tilannetta kompensoidaan tunnelmallisilla valoefekteillä, komeilla aseskineillä, näyttävillä räjähdyksillä ja vaihtelevilla, runsaasti lääniä sisältävillä ympäristöillä. Seikkailu etenee sujuvasti ahdistavan pimeistä Doom 3:n mieleen tuovista käytävistä valtaviin avoimiin alueisiin.
Eeppiset kohtaukset sisältävät hulppean määrän toimintaa eikä ole lainkaan poikkeuksellista, että ruudulla vilisee samanaikaisesti kymmenittäin ajoneuvoja ja erilaisia vihulaisia. Tästä huolimatta ruudunpäivitys pysyy ihailtavan tasaisena myös suuren mittakaavan sodankäynnin aikana. Tunnelmaa luodaan poikkeuksellisen toimivalla musiikkiraidalla, joka rytmittää tapahtumia miellyttävään tyyliin. On helpotus huomata, että Halo 5: Guardians on selkeästi viimeistelty kokonaisuus, eikä 343 Industriesilla ole ollut paineita tuoda julkaisua kauppoihin turhan nopealla aikataululla.
Bungie toi FPS-räiskinnät konsoleille reilut kymmenen vuotta sitten, ja Halo onkin yksi genrensä pitkäikäisimmistä veteraaneista. Tästä huolimatta uusia pääsarjan pelejä ei lykätä markkinoille jatkuvalla syötöllä, vaan Halo-sarjan annetaan ikääntyä omalla charmantilla tavallaan. Kampanjasta ei ole lähdetty tinkimään tuumaakaan, vaan Halo 5: Guardiansin reilut kymmenen tuntia kestävä tarina nousee sarjansa kärkikastiin ja jättää odottamaan lisää.
Nähdään moninpelin taistelutantereilla!
Ikäraja: 16
Saatavilla: Xbox One
Jaakko Herranen