Ruger Hauer on helsinkiläinen räpäytysyhtye, jonka muodostavat Paperi T, Pyhimys sekä Tommishock. Yhtye julkaisi toisen levynsä Erectus viime kuussa. Suuren yleisön tietoisuuteen bändi tuli viimeistään viime vuonna, kun Jokaiselle jotakin -biisi soi eetterissä. Musavideolle oli saatu vierailemaan runsas joukko tunnettuja ja vähän tuntemattomampiakin räppäreitä.

Onko tämä uusi parempi lettu kuin edellinen?

Pyhimys: Tämä jälkimmäinen on harmonisempi ja musiikillisesti luovempi kuin ehkä perinteisempää rap-soundia edustanut esikoinen.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Tommishock: Viime levy oli hyvä startti. Uusi on valovuosia edellä. Edellistä levyä tehtiin vuosina 2008-2010 ja fakta on, että aika menee eteenpäin ja soundin on muututtava.

Onko oikean räpin oltava undergroundia, ja tuleeko siitä huonoa kun kansa rynnii ostamaan sitä simona?

Pyhimys: Eivät myyntiluvut missään nimessä tee musiikista huonompaa. Monet maailman parhaat bändit ovat olleet myös aikansa suosituimpia. Tietysti usein käy niin, että menestyksen tuomat paineet tai lieveilmiöt tuhoavat artistin, mutta meillä ei ole vielä tulopuoli tai glamour kasvanut sellaisiin mittoihin, että sillä olisi vaikutusta.

Tommishock: Usein suosittu musiikki on pelkkä läpileikkaus siitä, mitä kyseisessä genressä tapahtuu. Hyvässä rapissa teksti on tärkein, ei kertsit.

Jokaiselle jotakin -lohkun musavideolla esiintyi kattava kavalkadi mainstream-puolen jannujakin Cheekistä Finttareihin. Oliko heidät helppo saada mukaan?

Pyhimys: Ei se kyllä ihan helppo projekti ollut. Monta puhelua ja peruttua tapaamista. Moni jäikin saamatta narulle, joskin määrä oli lopulta juuri sopiva. Aina olisi jäänyt joku puuttumaan ja leikkausrytmi olisi kärsinyt, jos vielä enemmän naamoja olisi pitänyt mahduttaa biisin mittaan. Mainitsemasi tunnetuimmat nimet eivät olleet kuitenkaan hankalimpia tapauksia. Alalla vallitsee keskinäinen arvostus toisten duunia kohtaan, eikä heillä ollut vaikeuksia ymmärtää, mitä haemme videolla.

Tommishock: Todella harva kuitenkaan kieltäytyi. Monia frendejä ja legendoja jäi valitettavasti pois.

Paperi T: Huhujen mukaan jengiä myös loukkaantui, kun ei ollut muistettu pyytää videolle mukaan.

Menisittekö itse esimeriksi Cheekin biisille/videoon, jonka kuvallinen anti käsittäisi tissejä ja autoja?

(Bändi haluaa pahoitellen jättää kysymyksen blankoksi. He eivät halua profiloitua muiden artistien kanssa samanlaisiksi tai myöskään vastakohdaksi.)

Jos yhdellä tai kahdella tai kolmella sanalla pitäisi määrittää RH:n sanoma, se olisi?

Pyhimys: Joudun olemaan tylsä ja tyytyä toteamaan, että meillä ei ole mitään sanomaa. Sanoma antaa ymmärtää, että musiikkimme kumpuaisi tarpeesta tuoda joku yhteinen aate esiin, eikä siitä ole kyse. On ehkä kornia sanoa, että kyse on taiteesta, mutta lähtökohdat ovat samantyyppiset. Tarkoituksena on kuvata elämää ja kuolemaa, välittäen niiden aiheuttamia erilaisia tunnetiloja.

Paperi T: Helsingin Sanoma.

Saako räpillä naista?

Pyhimys: Kyllä. Ja kyllähän toimittaja tietää, että sitä saa millä vaan tittelillä. Naiset vaan etsivät tekosyitä antaa itsensä.

Äläpäs Pyhimys ryhdy paljastamaan kaikkea…Mistä ette räppäisi hinnastakaan?

Tommishock: Mikään ei ole niin pyhää, ettei siitä voisi räpätä. Väkisin duunatut ö-luokan radiohittikalastelut huvittaa, niitä en lähtisi tekemään.

Pyhimys: Ei kai me nytkään rahan takia tätä tehdä?

Paperi T: Young money, cash money niiku Mc Tale.

Paljastakaa suuri salaisuus: millaista muuta musagenreä kuuntelette?

Pyhimys: Smurffit.

Tommishock: Kuoromusaa. Vangelista.

Paperi T: Vangelikses ei oo mitään noloo!

Onko Manseräpillä ja Stadiräpillä mitään eroa? Mitä?

Tommishock: Kovia tekijöitä puolin ja toisin. Molemmissa mestoissa koetetaan kompensoida 2000-luvun ilmiöitä. Stadissa trendikästä hipsterismiä keskikaljaräpin tilalla,  Mansessa boombapia klubimusan sijaan.

Paperi T: Tampereella on paremmat wingsit.