Kaikkien tuntema italialainen viiksivallu on tehnyt putkimiehen päätyönsä ohella monenlaisia sivutoimisia pätkähommia. Vaikka prinsessa Peachin turvamiehen rooli olisi Mariolle ehkä se sopivin, on miestä nähty vuosien saatossa esimerkiksi nyrkkeilykehän tuomarina, jalkapallokentillä, lääkärinä sekä golfarina. Nyt Mario palaa muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin vehreille tenniskentille. Surullisenkuuluisalla Virtual Boy -konsolilla pallorallejaan aloitellut sarja on saanut tällä kertaa lisänimekseen Ultra Smash.
Mario Tennis: Ultra Smashin kehittäneellä Camelot-studiolla on runsaasti kokemusta pelisarjan parista joten olettaa saattaa, että luvassa on perinteisen riemukasta urheiluhauskuuttelua. Päällisin puolin kaikki onkin mitä mainioimmalla tolalla: pallottelu on enimmäkseen mukavaa ja ulkoasu on nintendomaisen värikästä, enimmäkseen jopa näyttävää. Myös äänet ja musiikkiraita viihdyttävät taatusti ainakin perheen junioreita. Vaikka kaikki tuntuukin tutulta ja turvalliselta, on karkeloita onneksi väritetty parilla uudenkarhealla idealla.
Kenties se suurin uudistus on Ultra Smash -lyöntien mukaantulo. Uusien loikkalyöntien avulla hahmonsa saa hyppäämään ilmojen halki ja hutkaisemaan palloa huomattavasti normaalia aggressiivisemmin. Valitettavasti kikka jää hetken riemastukseksi, sillä erikoislyönnin hohto katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Peli itsessään kertoo väriympyröin parhaan käytettävissä olevan lyöntinapin, joten pelaajan kontolle jätetään todella pieni taktikointimahdollisuus. Yksinkertaista pallottelumekaniikkaa sekoitetaan ajoittain kentälle heiteltävillä sienillä, joiden avulla hahmonsa saa kasvamaan jättimäisiin mittoihin. Kuten Ultra Smash -lyöntienkin suhteen, myös jättihahmot alkavat maistua todella nopeasti puulta.
Erilaisia pelimuotoja on tuotu mukaan lisäämällä karkeloihin muutamia pienehköjä erikoisominaisuuksia. Tavanomaisen perustenniksen lisäksi mukana on aiemmin mainituilla superlyönneillä varustetut ottelut, mahdollisimman pitkään jatkuvat pallorallit sekä turnausmuotoinen kisailu jatkuvasti vaikeammiksi muuttuvia vastustajia vastaan. Pelimuodoista huolimatta pallottelu säilyy perusominaisuuksiltaan hyvin pitkälti samana alusta lähtien, ja kokonaisuus tuntuu jo hetken pelaamisen jälkeen loppuun nähdyltä. Pientä variaatiota voi onneksi haeskella muutamasta toisistaan poikkeavasta kenttämateriaalista.
Verkkokahinoiden mukanaolo lisää pelitunteja jonkin verran, mutta myös tällä saralla kuljetaan hyvin keskinkertaisia polkuja. Verkon syövereistä ei tahdo löytyä kelpoa seuraa, ja ne muutamat lupaavasti käynnistyneet ottelutkin ovat usein katkenneet yhteysongelmiin. Mikäli se kaivattu kilpakumppani tulisikin vastaan, ei tämän solvaaminen onnistu millään tavalla, sillä kommunikointimahdollisuutta ei ole. Kuten Nintendo-peleissä on tapana, pelaaminen on hauskinta samalla kotisohvalla: Ultra Smashin ääreen voikin ahtautua kerralla peräti neljä innokasta jarkkoniemistä.
Valitettavasti koko Mario Tennis: Ultra Smashin tarjoama sisältö on tahkottu läpi suorastaan hämmentävän nopeasti, ja sinällään perustoimiva runko kaipaisi kipeästi lisää lihaa luidensa päälle. Marion tarjoamat pallottelut on palloteltu parissa tunnissa, ja pelin pariin tekee mieli palata ainoastaan hyvien ystävien tai perheen pienimpien kesken.
Ikäraja: 3
Saatavilla: Wii U
Jaakko Herranen