Ansku Bergström on julkaissut Instagram-päivityksen, jossa hän juoksee iloisen näköisenä.
Hän sanoo olevansa kiitollinen siitä, miten onnekas hän on.
Siitä että hän voi ylipäänsä juosta!
Ansku miettii aikaa 10 vuotta taaksepäin, se herättää kiitollisuutta nykypäivästä
– Jos mentäisiin 10 vuotta taaksepäin, niin (juokseminen) ei olisi ollut mitenkään mahdollista mun kipujeni kanssa. Mun reaktiivinen niveltulehdus nosti sillon päätään, ja mun treenit oli vaan kävelyä kivun rajoissa, hän muistelee.
Ansku sanookin muistuttavansa itseään joka päivä siitä, miten pienistä arjen asioista voi ja pitää olla tyytyväinen.
-Tämä vain muistutus meille kaikille siitä, että vaali sun kehoa ja kiitä mihin kaikkeen se pystyy, Ansku toteaa.
Hän kiittää myös Juuso-koutsiaan, joka tsemppaa, kannustaa ja ymmärtää Anskua.
-Mun unelma oli juosta maraton vuosia sitten, ja hänen avustuksellaan sain yhden unelmani toteutettua.
Voit katsoa päivityksen tästä tai alta. (Juttu jatkuu)
Lue myös: Ansku Bergström teki vaikean päätöksen: ”Oli parempi päästää irti”
Lue myös: Seiska: Tässä on Ansku Bergströmin uusi rakas
Ansku käyttää biologista lääkettä pistämällä
Viime vuonna Ansku kertoi Apu-lehdelle kipuhelvetistään, jossa hän eli yli 10 vuotta sitten.
-Kivut olivat kovia, kävelin katkokävelyä. Silloinen kumppani joutui kantamaan minut välillä vessaan. Olin aina tykännyt lenkkeillä, mutta nyt ajattelin, että en varmaan voi juosta enää ikinä. Oli myös kova paikka sanoa treeneissä, että en pysty tekemään vaikka taivutusta. Se tuntui selittelyltä. Ajattelin myös, että liike on lääke, niinhän joka paikassa sanottiin.
Lue myös: Ansku Bergström löysi uuden rakkaan? – mystinen kuva
Nainen kertoo lehdessä kiertäneensä parin vuoden ajan eri lääkäreillä. Se että selkäkivut ovat usein epäspesifejä eli selittämättömiä ei paljon Anskua lohduttanut. Lopulta urheilulääkäri löysi isän puolelta tulleen perinnöllisen selkärankareumageenin.
– Minulla ei ollut reumaa, mutta SI-nivelestä löytyi reaktiivinen niveltulehdus, joka oli aiheuttanut kivut, Ansku kertoi Avussa.
Suurin apu löytyi lopulta biologisesta lääkkeestä, jota Ansku on pistänyt itseensä jo viimeiset kymmenen vuotta.