Näyttelijä ja juontaja Christoffer Strandberg kirjoittaa aiheesta, joka häntä huolestuttaa. Hän toteaa, että kouluissa kytee pommi.
-Viime viikolla saimme lukea Helsingin Sanomista, että ilmapiiri kouluissa on muuttunut: rasistinen huutelu, homottelu ja natsitervehdykset ovat lisääntyneet. Osa oppilaista vähät välittää opettajista, on räikeää kiusaamista, väkivaltaa. Teinipoika puukottaa tyttöjä koulussa Pirkkalassa. Yksittäistapaus? Ei todellakaan, Christoffer tietää.
Hänen mielestään pommin ainekset ovat resurssipula, digitalisaatio, vanhempien asenteet kouluun ja kasvatukseen sekä poliitikkojen ja aikuisten surkea esimerkki.
Strandberg jakaa ajatuksen siitä, että vanhemmat tuntuvat ulkoistaneen itsensä koulun asiakkaiksi, vailla omaa vastuuta kasvatuksesta.
-Samalla sekä meidän aikuisten että lasten holtiton digilaitteiden ja somen käyttö syö empatiakykyämme ja älyämme, kun algoritmit syöttävät meille yksipuolista sisältöä.
Kyse on miehistä
Christofferin mielestä pommin pääaineksista ei puhuta.
Miehistä.
Fakta on kuitenkin se, että suurin osa häiriköistä on poikia.
-Poikia, joiden mieskuva on sitä, että omaa ylemmyyttään pitää todistaa muiden kustannuksella, alistaa ja kiusata, monesti vieläpä joukolla yhtä vastaan. Onko se miehistä vahvuutta? Ei, se on pelkuruutta.
Poika, joka oppii, että tunteet ovat pahasta, erilaisuus vaarallista ja, että miehisyys mitataan lihaksien koossa tai rahassa on ihan helvetin hauras olento. Mies, joka ei tunne itseään, mies, joka tarvitsee päihteitä käsitelläkseen tunteita, mies, joka sortuu väkivaltaan, kun ei ole muuhun kykyä tai sanoja.
Lopuksi Christoffer julkaisee kuvan, josta toteaa:
-Kuvassa poika, josta kasvoi mies, joka haluaa muuttaa suuntaa.