Maria Veitola on postannut someen kuvan, jossa hän köllöttelee Kenian auringon alla. Hän sanoo ottaneensa omaa aikaa.
-Muistanette, kun tammikuussa huokasin täällä ääneen uupumustani. Kirjoitin tarpeista ja listasin akuutteja omiani. Päällimmäisenä se, että saisin olla yksin ja ajatella omia ajatuksiani. Se eskaloitui nopeasti, hän alustaa Instagramissa.
-Pariterapeutti muistutti, ettei hyvässä suhteessa tarvitse kysyä toiselta lupaa. Jotti sanoi, että mene ihmeessä, oot sit ehkä vähemmän kireä ja äreä. Rakkaani ei tosin ole ikinä rajoittanut minulta mitään. Suurimmat esteet löytyvätkin oman pään sisältä, niin kuin äiteihin asennettu syyllisyys kotoa poissa olemisesta.
Veitola matkusti Keniaan, kun huomasi, että kalenterissa oli puolitoista viikkoa tilaa ja tilillä rahaa.
-Matkustin yksin viimeksi 13 vuotta sitten. Se on pitkä aika ihmiselle, joka tarvitsee yksinoloa. Olin unohtanut itseni.
-Mikään ei liene parempi irtiotto ja meditaatio kuin istua tuntitolkulla pomppivassa jeepissä ihmettelemässä satoja villieläimiä savannilla. Apinanpoikasten leikin seuraaminen pihalla. Snorklaaminen koralliriutalla värikkäiden kalaparvien keskellä. Iltakävely yksin autiolla hiekkarannalla. Tätä tunnetta kai haetaan huumeista, mietin pienlentokoneen kyydissä sen noustessa taivaalle akaasia- ja baobab-puiden ylle. Itkin kuinka hyvältä tuntuu saada kokea ja olla elossa.
-Olen lukenut kokonaisia kirjoja, ajatellut kokonaisia ajatuksia. Nauttinut siitä, että kukaan ei keskeytä paitsi kysyäkseen, saisiko olla jotain vielä; näithän tuon leijonan tai meritähden; onhan sinulla riittävästi valoa tässä, kun istut yksin pimeässä?
Veitola toteaa, että hänen piti tulla Afrikkaan asti, että hän sai nukuttua paremmin ja syvemmin kuin koskaan lapsen saamisen. Hänestä tuli äiti 11 vuotta sitten.
-Vissiin kertynyt aika paljon väsymystä. Mikä tärkeintä, oon päässyt ydinminään kiinni. Kuka olen ilman toisten toiveita, haluja ja tarpeita? Kuka olen ilman jatkuvaa arvostelua? Kuka olen ilman työtäni ja perhettäni? Kuka olen, kun on vain minä?
