Assassin’s Creed -sarja on loikkinut ahkerasti ympäri maailmaa sitten 2007 startanneen ensimmäisen osansa. Tällä kertaa reissataan 1700-luvun loppupuolelle vallankumouksen riepottelemaan Pariisiin, Ranskaan.
Kuten aina Assassin’s Creedin parissa, uusi atmosfääri piristää jo hyvin tutuksi tullutta pelirunkoa – ainakin aluksi. Kun Unityn uudenkarhean pelimoottorin ja sen luoman näyttävän maailman kanssa pääsee sinuiksi, paljastuu kuoren alta loppujen lopuksi – niin hyvässä kuin pahassa – varsin tuttu ja useita kertoja nähty peli.
Assassin’s Creed Unity unohtaa tällä kertaa nykyajassa samoilun tarinan keskittyessä täysin Ranskan maisemiin. Päähahmo Arnossa on roppakaupalla ranskalaista karismaa, mikä tuo pikantin lisävärinsä Unityn tarjoamaan tarinaan. Kun Arnon isä salamurhataan tylysti lähestulkoon pojan silmien edessä, päätyy tämä temppeliritarien viittaa kantavan perheen adoptiolapseksi. Suku ottaa Arnon omaksensa, mutta poika ajautuu piakkoin jo tutuksi tulleeseen assassiinien yhteisöön. Toisinaan kuvioissa pyörii mukana Arnon päättäväinen ja temperamenttinen lapsuudenihastus Elise, jolloin kaksikolla on kaikki työ selvitä kunnialla kahden ikiaikaista vihanpitoa harrastaneen yhteisön ristiaallokossa. Monipuolista soppaa sekoittavat lukuisat oikeaan historiaan pohjaavat sivuhahmot Napoleonista sadismin luoja markiisi De Sadeen. Historiasta kiinnostuneet saavat Ubisoftin kynäilemästä tarinasta enemmän irti, mutta kokonaisuus kulkee tyylikkäästi alusta loppuun myös toimivana seikkailupelin juonena.
Pelillisesti jatketaan pääsääntöisesti hyvin tutuksi tulleilla linjoilla. Unityn tarjoilema hiekkalaatikko kattaa tällä kertaa Pariisin kuuluisine rakennuksineen, pääkatuineen ja sivukujineen. Suuri kaupunki jakautuu esikuvansa mukaisesti pienempiin arkkitehtuuriltaan ratkaisevasti poikkeaviin kaupunginosiin. Köyhemmillä alueilla näyttävät kirkot vaihtuvat puisiin hökkeleihin ja satunnaisten rikosten todistajaksi joutuu lähestulkoon jokaisessa kadunkulmassa. Sijainnin vuoksi laivat ja valtameret on jätetty samaan aikaan julkaistun Assassin’s Creed Roguen vastuulle. Kokonaisuutena Pariisi tarjoaa hulppean näyttämön seikkailla ja samoilla, eikä kaupunki kyllästytä missään vaiheessa parikymmentä tuntia kestävän kampanjan aikana.
Sarjalle ominaiseen tyyliin hiekkalaatikko ei olisi hiekkalaatikko, jos se ei tarjoaisi runsaasti tekemistä. Unityn myötä Ubisoft nostaakin puuhailemisen määrän uuteen potenssiin. Seikkailun edetessä pieniä kuvakkeita ja kilkkeitä ilmestyy kartalle hengästyttävissä määrin ja perfektionistiluonteiselle pelaajalle on taatusti tarjontaa satojen pelituntien verran.
Varsinaisissa juonitehtävissä palataan monessa mielessä sarjan juurille, sillä niissä on kyse pääsääntöisesti salamurhaamisesta. Uuden konsoliraudan mahdollistamien suurten väkijoukkojen myötä Arno voi usein marssia hyvinkin lähelle kohdettaan, joskus taas reitti täytyy etsiä epämääräisempiä polkuja pitkin. Vaikka aiemmista osista tuttu kotkan katse on totuttua kovemmassa käytössä, missiot päättyvät solttujen tekoälyttömyydestä huolimatta lähes poikkeuksetta miekkojen kolisteluun.
Taistelumekaniikkaa on tuotu eteenpäin sen verran, että tällä kertaa vihollisten ympäröimä pelaaja jää nopeasti alakynteen sotilaiden hyökätessä päälle veren maku suussa. Ennen jokaista suurempaa tehtävää onkin syytä tarkistaa inventaarion tilanne. Tehtävien tuoksinaan kannattaa kiikuttaa runsaasti lääkkeitä, savupommeja, myrkkynuolia, pistoolin panoksia ynnä muuta salamurhaamista helpottavaa välineistöä. Kampanjansa puolesta Ubisoft pyrkii tuomaan pelisarjaa takaisin vanhan koulukunnan arvostamaa hiippailua kohtaan, mutta kovasta yrityksestä huolimatta salamurhatehtävät kääntyvät toiminnan ja nujakoimisen puolelle.
Lisätäytettä kartalle tuovat Paris Stories -sivutehtävät, joita on tarjolla roppakaupalla. Paris Stories -tehtävät eivät ole läpihuutojuttuja vaan vaativat usein pelaajalta paneutumista siinä missä kampanjakin. Murhamysteerit taas tuovat Assassin’s Creed -sarjaan ensimmäistä kertaa Batmanista tutuksi tullutta rikospaikkatutkintaa. Kotkan katseella kirkkaasti hohtavat johtolangat on nopeasti tutkittu, jolloin on aika jututtaa mahdollisia syyllisiä ja päättää kenet heittää lopuksi telkien taakse. Oikeasta päätöksestä palkitaan rahapalkkioin ja uusin asein. Koska kampanja on tahkottu läpi melko ripeästi, tarjoavat sivutehtävät aiheellista lisätekemistä päätarinan oheen.
Tuttuun tyyliin kartta on ripoteltu täyteen erilaisia arkkuja, synkronoitavia torneja, kunniamerkkejä ja muuta kerättävää sälää. Kaikella tällä Ubisoft pyrkii kannustamaan pelaajaa tutkimaan Pariisin jokaisen kolkan, mutta Unity tuntuisi vihdoin todistavan, että liika voi todellakin olla liikaa. Tällä kertaa jopa harva sarjalle omistautunut pelaaja jaksaa suorittaa kaikkea sitä, mitä Unityllä on tarjota.
Unityn myötä pelaajat päästetään suunnittelemaan ryöstöjä myös neljän hengen porukoissa. Ennakkoon suureen ääneen rummutettu ominaisuus jää lopulta kuriositeetiksi, mikäli mukana ei ole hyvää kaveriporukkaa, jonka kanssa kommunikoida hiippailun lomassa. Tuntemattomien verkkopelaajien kera tehtävät muuttuvat nopeasti päämäärättömäksi sähellykseksi, jotka päätyvät useimmiten ankeaan epäonnistumiseen. Kaikesta huolimatta yhteistyöpelitila toimii parhaimmillaan mallikkaasti, joten toivottavasti Ubisoft jatkaa samoilla linjoilla myös tulevien Assassin’s Creed -pelien parissa.
Muuten pätevää kokonaisuutta häiritsevät selkeät pelilliset bugit. Arnon kiipeäminen on edelleen hakusessa ja kuolo korjaa usein pelkästään epäselvien kiipeilykontrollien vuoksi. Ajoittain tuntuu, että kontrollien kanssa on menty harmittavasti jopa takapakkia sitten viime vuonna ilmestyneen Assassin’s Creed IV: Black Flagin. Arno saattaa jäädä jumiin katon harjaan tai seinän sisään, minkä lisäksi salamurhaaja putosi muutaman kerran Pariisin kadun läpi kohti ääretöntä tyhjyyttä. Vaikka Ubisoft tekeekin kaikkensa korjatakseen ongelmat nopealla aikataululla, huokuu lähestulkoon kaikesta jonkinasteinen keskeneräisyys. Muutama loppuviilaukseen pyhitetty lisäkehityskuukausi olisi voinut tehdä lopputulokselle ihmeitä. Silti ulkoasunsa puolesta Unity on selkeästi uuden konsolisukupolven tuote.
Kokonaisuutena Assassin’s Creed Unity tipahtaa salamurhaajasaagassa keskikastin paremmalle puolelle. Uusi mielenkiintoinen päähahmo, toimiva miljöö ja mielenkiintoinen tarina tarjoavat kokonaisuuden, joka jää pelaajamassojen negatiivisesta rummutuksesta huolimatta kallelleen plussan suuntaan. Silti Assassin’s Creed -sarja alkaa olla väistämättä jo konseptina niin nähty, että edes vuotuinen miljöön vaihto ei välttämättä ole enää ensi vuonna tarpeeksi.
Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One (testattu), Windows PC
Jaakko Herranen