Blake teki sen jälleen. Edellislevy Sa7urnuksen menestys ei asettanut rimaa uutta materiaalia kohtaan liian matalalle. Jo levyn ensi sekunneilta on kuitenkin selvää että Haze Parade lunastaa odokset ja tarjoaa vielä enemmän.
Tyylikkäät 70-luvun katkuiset riffit tarjoavat nostalgiatripin Led Zeppelinin ja Black Sabbathin maailmoihin, joista jälkimmäisen manttelinperijäksi Blakea onkin kutsuttu – ja syystä. Sabbathilta tuttu synkkä tunnelmointi ja raskas riffittely on vallitseva tekijä, mutta mistään pastisseista kappaleissa ei kuitenkaan ole kyse. Jokainen kappale korostaa toimivaa kokonaisuutta, joka on edeltäjäänsä tasapainoisempi. Varsinaisia piikkejä ei löydy ja albumi pitää kiinni visiostaan – tehden siitä yhden vuoden 2010 parhaista rocklevyistä.
Onni Kauppinen