Neljän vuoden takaisella Back To Basicsillä Aguilera teki rohkean liikkeen lainaillen 90-luvun hiphop-soundeja ja jazz-sämplejä. Nyt elektronisesta musiikista innostunut Aguilera vaihtaa edellisen levyn tekijäkaartin kuten Mark Ronsonin ja DJ Premierin Le Tigren, Switchin ja M.I.A:n kaltaisiin elektropop-futuristeihin.
Lopputulos ei silti ole mitään kovin radikaalia, osittain jo sen vuoksi että valtaosasta levyn raidoista vastaa lopulta tämän päivän r&b- ja hiphop –hitintekijät. Levy jakautuu kokeellisempaan ja perinteisempään materiaaliin. Sinkkuraita Not Myself Tonight on levyn puhtainta elektropoppia, kuitenkin sillä erotuksella että Aguileran laulu pysyy vahvasti r&b:n puolella.
Muista elektro-kokeiluista mielenkiintoisimpiin kuuluu Elastic Love, jonka yksi säveltäjistä on M.I.A.. I Hate Boys svengaa glam-rytmillä, hieman kuin elektroversio Back To Basics -levyn burleskimeiningistä. Le Tigren ja Peachesin kanssa tehty My Boys on puolestaan kuin punkdisco-näkemys takavuosien Lady Marmalade –hitistä.
Xtina ei ole rauhoittunut lapsen ja avioliiton myötä: Bionicin hyperseksuaalisesta menosta kertoo parhaiten makuuhuoneslovari Sex For Breakfast. Hauskempi irstailu on kuitenkin vastustamaton, hiphop-henkinen Woohoo, jossa vierailee tämän hetken kovin naisräppäri Nicki Minaj. Aguileran levylle pakollisena palana kuullaan totta kai yksi Linda Perryn kirjoittama balladi, uninen kaunokki Lift Me Up.
Elektromimmiä Christinasta ei saa tekemälläkään, mutta 808-rumpukonepauke toimii hyvänä mausteena klubi-r&b:lle. Bionicin huippuhetket ovat kirkkaita, mutta loppupuolella kuultavien epäkiintoisien slovarien ja parin täyte-klubiraitan poistaminen olisi eheyttänyt levyä vielä enemmän elektron puolelle.
Teemu Fiilin