Riuskaa melodista voimapoppia on olemassa monenlaista. Helsinkiläinen Fuerteventura kuuluu ehdottomasti siihen parempaan sakkiin. Loistavat, tarttuvat sävellykset, erittäin tiukka, ärmäkkä soitanto ja niin rikkaat sovitukset kuin tässä tyylissä on mahdollista – ne nostavat Fuerteventuran eliittiin lajissaan heti kättelyssä. Paikoin bändin meiningistä tulee mieleen esimerkiksi Frosting on The Beater -ajan Posies ja Lemonatorin ensialbumi.
Levyllä on erittäin vähän huomauttamista. Laulaja-kitaristi Aleksi voisi toki vähentää hieman grunge-tyylistä naukumista, vaikka laulaakin osaavasti ja etenkin ääntää englantia harvinaisen hyvin. Albumi on kouluesimerkki nykyaikaisesta rocksoundista, josta löytyy samaan aikaan potkua, kirkkautta ja nyansseja. Päinvastaiset esimerkit – tympeää tunkkaista puuroa – voi tarkistaa Radio Rockin soittolistalta. Voidaan sanoa että saletisti natsaa, koska yhtyeen nimikin on tuommoinen.
Antti Ervasti