Courtney Loven uraa ei käy kateeksi. 1990-luvulla, Holen toisen ja kolmannen levyn aikaan Love oli huipulla. Hän sekoili Hollywoodissa ja teki hyvää musiikkia. Sitten sekoilu otti vallan.
Kuuden vuoden takaisella America’s Sweetheart -soololla saimme seurata kun Love teki musiikillisen ja kaupallisen mahalaskun. Nobody’s Daughter on jatkoa tälle. Vaikka Love keksikin vuoden ennen levyn julkaisua laittaa sen ulos Hole-nimellä, ei sillä ole mitään tekemistä 90-luvun Holen kanssa – laadun tai kokoonpanon suhteen. Tusinaraitojen joukosta erottuu edukseen Linda Perryn kirjoittama pinkfloydmainen Letter To God ja softrockaava Pacific Coast Highway. Honey ja For Once In Your Life menettelevät niin kauan kun ei erehdy muistelemaan kuinka hyvältä yhtye on joskus kuulostanut. Uutuudesta olisi helpompi pitää, mikäli se olisi julkaistu alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Loven soololevynä. Nyt mukana on Holen laatuvelvoite, johon ei ylletä sitten millään.
Teemu Fiilin