Kemopetrol on tuskin vielä hajonnut, mutta Laura Närhi koettaa onneaan soolomarkkinoilla. Tavallaan debyyttinsä konsepti on jo toimivaksi koettu: levy noudattaa paitsi Närhen muinaisen Kuutamolla (Se ei mee pois) –sattumahitin, myös Jenni Vartiaisen soololevyjen formaattia. Siis radioystävällistä folkin ja elektron kanssa flirttailevaa popsoundia, häpeilemättömän romanttisia pop-iskelmiä ja naiiveja ihmissuhdesanoituksia.
Sävellyksistä ja tuotannosta vastaa pitkälti Tehosekoittimen Matti Mikkola, yhdessä Närhen sekä monien nimekkäiden vierailijoiden (mm. Chisu, Lasse Kurki) kanssa. Sanoitukset ovat pääasiassa Närhen omia, tosin avustamassa käy mm. Anna-Leena Härkönen. Jälki on siis kiiltävää, näyttävää ja viimeisen päälle tuotettua – mutta samalla kovin yleispätevää ja geneeristä. Närhen oma ääni on vaikea erottaa, käytännössä levyn laulaja voisi olla kuka tahansa. Mutta kyllä tästä irtoaa monta palaa kotimaisten draamasarjojen taustoille.
Teemu Fiilin