Arto Tuunelan pop-projektin Pariisin kevään parin vuoden takainen Meteoriitti-debyytti oli raikkaimpia suomenkielisen musiikin tuulahduksia aikoihin. Nyt Tuunela laittaa vielä pykälää paremmaksi. Astronautti on edeltäjäänsä yhtenäisempi ja orgaanisempi. Soundimaailmassa on sävyjä Mew’n ja jopa Musen vaihtoehtorockista.
Pariisin kevään kakkoslevy on PMMP:n ohella parasta suomenkielistä poppia, mitä tarjolla on. Tämän kylän poikii on selvästi levyn potentiaalisin hitti, mutta sinkkulohkaisuja riittäisi ainakin vuodeksi. Levyn avaava Matkalla etelään, rakastettavan mahtipontinen Tulivuoria tai kaihoisan massiivinen nimibiisi osoittavat että yhdellä Astronautilla on enemmän kunnianhimoista ja hittihakuista poppia kuin levy-yhtiönsä koko suomenkielisessä katalogissa tällä hetkellä. Lyriikkapuolella Tuunelan nokkeluussuoni ei purskahtele aivan entiseen malliin. Se tuntuu silti pikkuseikalta täydellisyyttä hipovien sävellysten rinnalla.
Oskari Onninen