Tom Clancy’s The Division on kolmannesta persoonasta kuvattu moninpeli, jonka lähitulevaisuuteen sijoittuva maailma on ajautunut anarkiaan tuhoisan pandemian tapettua ison osan väestöstä. Pelaajat asetetaan Strategic Homeland Division -yksikön jäseninä pitämään järjestystä yllä New Yorkissa yhdessä viranomaisten rippeiden kanssa. Näyttäisi myös siltä, että katastrofin taustojen selvittäminen on olennainen osa tarinaa. Pari juonen alkuvaiheille sijoittuvaa tehtävää sisältänyt beta-versio vihjailee pelin suuremmasta juonikuviosta, mutta paljon jää edelleen arvailujen varaan.
Pelisessio alkaa yksinkertaisella hahmonluonnilla, jossa pääsee valitsemaan hahmon sukupuolen sekä muutaman ennakkoon kustomoidun kasvomallin välillä. Hahmon ulkonäköön tai ominaisuuksiin vaikuttavat muuttujat eivät olleet testivaiheessa vielä kokeiltavina, joten New Yorkin kaduilla tallusti hyvin paljon saman näköistä porukkaa. Varsinaisessa pelissä siirryttiin juuri loppumassa olevaan tehtävään, jossa pelaajahahmo palasi ensimmäisen kerran yksikkönsä keskuspaikkana toimivaan komentokeskukseen. Pelin avoin maailma aukeaa ensimmäisen alueen osalta tutkittavaksi käytännössä välittömästi alkuintron jälkeen ja kaverit pystyvät liittymään seurueeseen saman tien. Myös eri serverillä olevat ystävät näkyvät karttanäkymässä helposti, jonka kautta pääsee varsin pitkän lataustauon myötä liittymään toisten peliin.
Matkalla komentokeskukselle pelaajalle tarjoutuu ensikosketus ympäristönä toimivaan ja kriisin kourissa kärsivään New Yorkiin. Lumimyrskyn runtelema karun kaunis maisema tekee vaikutuksen välittömästi: kaupunki tuntuu kaikin puolin elävältä ympäristöltä. Suhteellisen lyhyt piirtoetäisyys tosin rikkoo aika ajoin immersion normaalisti kaukaisuudessa kohoavien pilvenpiirtäjien ja ympäristön objektien töksähtäessä maisemaan vasta lähietäisyydellä. Ensimmäisen kävelymatkan aikana kävi myös selväksi, että lisätehtäviä on tarjolla runsaasti. Anarkistien kanssa käytävien taistelujen ohella matkan aikana nuuskitaan myös ryöstettyä elektroniikkaliikettä varaosien toivossa sekä katsellaan epidemian alkupäivien tapahtumista kertovaa nauhoitetta. Ubisoftin avoimen maailman peleistä tuttu tyyli täyttää maailmaa sekä toistuvilla pikkutehtävillä että kerättävällä sälällä on siis myös tällä kertaa vahvasti läsnä.
Tukikohdan ulkoinen pelialue on avoin maailma, johon yhteistyökaverit voivat vapaasti liittyä tekemään tehtäviä. Komentokeskus sen sijaan on jokaisen pelaajan oma yksityinen alue, johon muilla ei ole asiaa. Tukikohdassa kuunnellaan aseveljien viimeisimpiä kuulumisia ja vastaanotetaan uusia tehtäviä. Siellä luonnollisesti käydään myös kauppaa aseista ja hyödyllisistä varusteista. Komentokeskuksen tekniikkapajaa, lääkintäkeskusta ja tiedonhankintayksikköä pystyy kehittämään ympäristöstä hankittujen resurssien avulla, mikä osaltaan taas avaa pelaajan käyttöön uusia ominaisuuksia ja parempaa kalustoa. Hahmonkehitys jäi betassa vielä suurelta osin kokematta, mutta siinä vaikuttaisi olevan riittävästi muuttujia roolipelin kriteerien täyttämiseksi. Päämajasta ulos kävellessä palataan huomaamattomasti avoimelle alueelle, jossa pelaaja voi siirtyä kavereidensa seuraan tehtäviä suorittamaan.
New Yorkin keskellä sijaitsee myös erikseen rajattu moninpelialue Dark Zone, jossa pelaajat ottavat mittaa tekoälyvastustajien lisäksi myös toisistaan. Alueelle pääsee siirtymään sen reunamilla sijaitsevien tarkistuspisteiden kautta. Siirtymät yhteistyöpelistä taistelualueelle tapahtuivat saumattomasti ja ilman näkyviä lataustaukoja. Ainoa isompi ongelma siirtymissä on se, että peli ei suoraan hakenut serveriä, johon esimerkiksi neljän hengen ryhmä olisi mahtunut kokonaisuudessaan, vaan porukka jaettiin joka kerta useampaan paikkaan. Testisessiossa eri instanssiin eksynyt lammas pääsi lopulta kaverien peliin mukaan erillisen jonotuslistan kautta, mutta kovin kätevästi tuo systeemi ei tässä vaiheessa ainakaan toiminut. Toivon mukaan peliseuran hakua siis päivitetään vielä julkaisuun mennessä.
Dark Zonella on oma erillinen valuutta- sekä tasonnousujärjestelmänsä pääpeliin verrattuna ja molemmat karttuvat vain moninpelialueen tehtäviä suorittamalla. Dark Zonelta on mahdollista kerätä aseita ja varusteita omaan varastoon, mutta kerätyt kamat saa pois alueelta vain kutsumalla paikalle kuljetushelikopterin ja lastaamalla tavarat siihen. Kopterin voi kutsua vain tietyille laskeutumisalueille ja kuljetuksen saapumista joutuu odottamaan 90 sekuntia, jonka aikana kuljetusta odottava ryhmä on sekä ihmis- että tekoälypelaajien maalitauluna. Ihmispelaajat ovat toisiaan kohtaan lähtökohtaisesti neutraaleja, mutta kenen tahansa alueella liikkuvan kimppuun voi käydä varastaakseen uhrin keräämät tarvikkeet. Samalla rauhanrikkojat muuttuvat hetkeksi aikaa neutraalista vapaaksi riistaksi, joiden tappamisesta on luvassa palkkio. Hyökkääjien Dark Zone -taso kokee myös pienen kolauksen, mutta toisaalta riittävän pitkään hengissä rogue-statuksella selviävät palkitaan myös kokemuspisteillä sekä tietenkin tapetuilta vastustajilta saatavilla tavaroilla. Systeemi on testin perusteella mielenkiintoinen ja luon peliin täysin omanlaisen vainoharhaisen tunnelman, joka sopii todella hyvin myös The Divisionin anarkistiseen maailmaan. Julkaisun jälkeen nähdään, muuttuuko Dark Zone häiriköiden ja kiusantekijöiden leikkikentäksi vai kehittyykö tuohon sopiva balanssi niin, että muiden ryhmien auttaminen on edelleen myös varteenotettava tapa pelata.
The Division on Ubisoftin vastine Destinylle ja ainakin omaan peliporukkaan kuuluvat testiversiota kokeilleet Bungien pelin veteraanit odottelevat tulevaa julkaisua positiivisin mielin. Monet pelimekaanisen asiat jäivät vielä betan jälkeen hämärän peittoon, mutta vaikuttaisi siltä, että tässä on käsillä lähiviikkojen vapaa-ajasta ison osan nappaava moninpelipläjäys. Nähtäväksi jää, onko tässä riittävästi aineksia myös yksin pelattavaksi, mutta ainakin kaveriporukan yhteisenä ajanvietteenä The Division oli loistavaa viihdettä.
Tom Clancy’s The Division julkaistaan PC:lle, Xbox Onelle ja PlayStation 4:lle 8. maaliskuuta. Ikäraja tulee mitä todennäköisimmin olemaan 18.
Jaakko Koivurinta