Thedasin fantasiamaailma kärsii verisen sisällissodan kourissa. Dragon Age 2:n tapahtumista kipinän saanut konflikti velhojen ja temppeliritarien välillä on roihahtanut avoimeksi sodaksi. Viimeinen epätoivoinen yritys rauhan palauttamiseksi päättyy katastrofiin, kun Havenin kaupungin päälle aukeava ulottuvuuksien välinen repeämä hukuttaa koko rauhankonferenssin tulimereen. Kaiken kukkuraksi repeämän läpi virtaa valtava määrä demoneita ja muita luonnottomuuksia maailman asukkaiden riesaksi. Vaikeina aikoina tarvitaan rautaista johtajuutta, joten rauhan palauttajaksi elvytetään muinaisina aikoina oikeutta jakanut inkvisitio. Kuka sopisikaan sen sankariksi paremmin kuin tuhon keskeltä vahingoittumattomana omin jaloin kävellyt pelaajahahmo? Varsinkin kun hänellä näyttäisi olevan kädessään hohtavan merkin avulla kyky sulkea ulottuvuuksien väliset repeämät.
Toimintaroolipeli Dragon Age: Inquisition on kanadalaiselle pelinkehittäjä Biowarelle todellinen näytönpaikka. Hätiköidyn oloinen Dragon Age 2 oli kuitenkin pelisarjan faneille enemmän tai vähemmän pettymys, minkä lisäksi monilla on yhä muistissa Mass Effect -trilogian ristiriitaisen lopetuksen aiheuttama nörttiraivo. Tällä kertaa teosta on ainakin saatu kehittää rauhassa, ja se näkyy myös lopputuloksessa. Inquisition on massiivisen kokoinen pelijärkäle, jonka parissa vierähtää iloisesti kymmentuntinen jos toinenkin.
Inkvisition johtajan asemaan asetetun pelaajan tehtävänä on palauttaa valtakunnan asiat järjestykseen. Tehtävä ei ole helppo, sillä suurin osa porukasta suhtautuu sankariin ja hänen edustamaansa järjestöön vähintäänkin epäluuloisesti. Apua saadaan matkan varrelta värvättävien yhdeksän kumppanin sekä kolmen neuvonantajan verran. Pelaajalla on inkvisition alati kasvavan armeijan ja muiden apulaisten pokkuroidessa vieressä kerrankin sellainen tunne, että nyt ollaan isojen asioiden äärellä.
Keskeisenä elementtinä koko hommassa on inkvisition vaikutusvallan pönkittäminen. Mainetta ja voimaa hankitaan lisää muun muassa tuhoamalla vaarallisia vihollisia, pystyttämällä leirejä ja linnoituksia vapautetuille alueille sekä tekemällä palveluksia potentiaalisille liittolaisille. Pelin kampanjan etenemisen kannalta tärkeitä valintoja tehdään sotaneuvoston kartalla, josta valitaan pelaajan seuraava määränpää ja tehtävä. Pelaajan inkvisitiolle hankkima vaikutusvalta toimii eräänlaisena maksuvälineenä uusia alueita avatessa. Esimerkiksi naapurimaan keisarinnan hoviin ei ole asiaa ennen kuin arvovaltaa on kerätty 30 pisteen edestä. Kaikkea ei suuren johtajan tietenkään tarvitse tehdä itse, vaan osan tehtävistä voi delegoida jollekin neuvoston kolmesta jäsenestä.
Dragon Age -sarjan suola on perinteisesti tarinankerronta, vaikeat valinnat sekä erityisesti värikäs hahmokatras. Tämänkertainen yhdeksän hengen poppoo onkin yksi parhaista Biowaren peleissä nähdyistä kokoonpanoista. Hahmoissa on paljon variaatiota yleisen olemuksen, ajatusmaailman ja myös seksuaalisen suuntauksen suhteen, joten kaikille kannattaa antaa mahdollisuus. Hahmoille on kirjoitettu todella paljon dialogia, minkä vuoksi huomaa monta kertaa pysähtyneen seuraamaan ryhmän välisiä keskusteluja kesken erämaassa samoilun. Peliin on kirjoitettu tekstiä lähes loputtomat määrät niin puheina kuin ympäristöstä löytyvinä kirjoina ja muina teksteinä. Ääninäyttely on kautta linjan erinomaista ja myös itse päähahmolle on useampi puheraita sukupuolesta riippumatta.
Johtajan roolissaan pelaaja pääsee myös vaikuttamaan tapahtumiin ainakin näennäisesti aivan uudella tavalla. Tarinan edessä eteen tulee vaikeita valintoja, jotka muokkaavat tarinan kulkua eri suuntiin. Yhteen suuntaan kumartaminen luo vihollisia toisaalle, ja tämän mukaan määräytyy lopulta se millä puolen rintamalinjoja valtakunnan eri tahot seisovat kun lopullinen taistelu on edessä. Inkvisiittorin tehtäviin kuuluu myös aika ajoin toimia tuomarina taistelun tuoksinassa vangituille vastustajille. Ansaitseeko vihollista epäsuorasti auttanut nainen kuolemantuomion, vaikka yritti vain ruokkia perheensä ja muut kyläläiset? Vai olisiko kenties pakkotyöhön lähettäminen sopivampi ratkaisu? Päätökset ovat harvoin kovin mustavalkoisia, ja niiden kanssa joutuu tasapainoilemaan oman moraalin, inhimillisyyden sekä inkvisition edun välillä.
Inquisitionin puoliavoin maailma on jaettu vaikutusvallan avulla avattaviin erillisiin alueisiin. Upeat ympäristöt vaihtelevat vehreistä metsistä polttavan kuumaan erämaahan ja aaltojen piiskaamaan myrskyisään rannikkoon. Alueet ovat isoja, avoimia ja tupaten täynnä tekemistä. Yhden alueen läpikotaiseen tutkimiseen vierähtää helposti tuntikausia: käveli mihin suuntaan tahansa, uusia seikkailuja osuu eteen takuuvarmasti. Miljööt ovat luonnollisesti myös täynnä pelaajan ryhmään kielteisesti suhtautuvaa porukkaa, joten taisteluita osuu kohdalle alvariinsa.
Taistelusysteemi on hieman muokattu versio edellisen pelin vastaavasta: perusiskut tehdään pitämällä hyökkäysnappi pohjassa ja kunkin hahmon erikoisiskut sitten niille määritellyillä näppäimillä. Erikoiskykyjä voi määrittää pikanäppäinten taakse kerrallaan kahdeksan kappaletta. Tekoälyn ohjaamille hahmoille voi myös ohjelmoida yksinkertaiset taktiset ohjeet, joita nämä yrittävät vaihtelevalla menestyksellä toteuttaa. Tekoälykaverit vaativat kuitenkin jatkuvaa ohjausta, joten omillaan toimiva jousimies rynnii tilaisuuden tullen välittömästi etulinjaan ottamaan iskuja vastaan.
Uusi ominaisuus taistelussa on taktinen näkymä, johon pystyy siirtymään saumattomasti kesken taistelun. Käskytystilaan siirtyminen pysäyttää kaiken toiminnan, jolloin kunkin hahmon voi komentaa tekemään asioita ja liikkumaan tarkalleen pelaajan tahdon mukaisesti. Tarkempi taktikointi on tarpeen vain korkeammilla vaikeustasoilla, jolloin jokaista liikettä on harkittava. Ryhmän jäsenet eivät enää automaattisesti parane vammoistansa taistelujen välillä, joten mähinöissä on tärkeintä oman ryhmän vahinkojen minimoiminen. Taistelu on kohtalaisen sekavaa, mikä ei vanhan liiton taktisemman taistelun ystäviä välttämättä ihan täysin lämmitä. Systeemiä sietää pelin muun sisällön ollessa niin laadukasta, mutta harvoin se mitään suuria elämyksiä tarjoaa.
Inquisition on ulkoasun puolesta huima harppaus eteenpäin Dragon Age 2:n harmaista kaupunkimaisemista ja kierrätetyistä luolastoista. Thedasin moninainen maailma pääsee kunnolla oikeuksiinsa avoimissa ympäristöissä. Näkymättömiä esteitä ei juuri ole ja kaikki alueet ovat pelaajan vapaasti tutkittavissa. Upeaa kuvastoa säestää hieno ja eeppiseen sankaritarinaan sopiva äänimaailma. Säveltäjä Trevor Morris (televisiosarjat Tudors, Taivaan pilarit) on luonut yhden viime vuosien hienoimmista peleissä kuulluista soundtrackeista, joka kestää vertailun suuren luokan Hollywood-tuotantoihin.
Kaiken kaikkiaan kasassa on toimiva fantasiaseikkailu eeppisten sankaritarinoiden ystäville. Dragon Agen maailmassa saa vietettyä reippaasti yli 60 tuntia laadukasta peliaikaa, vaikka jättäisi suuren osan sivutehtävistä tekemättä. Erillisellä Dragon Age Keep -sovelluksella saa muokattua pelin alkutilanteen haluamakseen, joten läpipeluun jälkeen jääkin polte aloittaa uusi seikkailu hieman erilaisella lähtötilanteella, hahmolla ja valinnoilla. Sosiaalinen elämä tietysti jää paitsioon muutamaksi viikoksi Thedasin maailmaan sukeltaessa, mutta ainakin se aika tulee vietettyä ensiluokkaisen peliviihteen parissa.
Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One (testattu), Windows PC
Jaakko Koivurinta