Rainbow Six: Siege on Ubisoftin ensimmäisestä persoonasta kuvattu taktinen tiimiräiskintä. Pelaaja asetetaan monikansallisen terrorismin vastaisen ryhmän jäseneksi tehtävänään ratkaista kriisitilanteita eri puolilla maailmaa sijaitsevissa kohteissa. Monien nykyräiskintöjen tyyliin pelin pääpaino on lähes täydellisesti nettipelaamisessa, joten ainakin ennakkoon tuntuu hieman arveluttavalta, miten pitkälle varsin yksinkertaisen konseptin varaan rakennettu teos jaksaakaan viihdyttää. Sarjan perinteet on ainakin heitetty romukoppaan, sillä tarinavetoisen tiimin käskytyksen sijaan Siege hyökkää suoraan Counter Striken hallitsemalle taistelukentälle.
Siegen pelimuodosta toiseen toistuva peruskaava on se, että ryhmä terroristeja on linnoittautunut rakennukseen mukanaan pommi tai panttivanki. Ulkopuolelta hyökkäävien poliisien täytyy puolestaan ratkaista tilanne aseita ja erikoisvälineitä hyödyntämällä. Jokainen peli alkaa aina valmisteluvaiheella, jossa hyökkääjät pyrkivät tutkimaan rakennusta pienillä kameraboteillaan ja puolustajat linnoittamaan asemiaan talon sisällä. Valmistelun jälkeen siirrytään itse toimintaan, jossa erän voittaa helpoiten vastustajajoukkueen eliminoimalla. Hyökkääjät saavuttavat voiton myös purkamalla pommin tai hakemalla panttivangin turvaan siinä missä puolustajille riittää, että operaatioon käytettävissä oleva aika kuluu loppuun. Tuhoutuva taistelutanner on olennainen osa kokemusta, eivätkä ympäristöinä toimivien rakennusten puupinnat ole missään vaiheessa turvassa tulituksen aiheuttamilta vahingoilta. Puiset seinät ja lattiat sekä ikkunat hajoavat iloisesti tulituksessa tarjoten vaihtoehtoisia ampumalinjoja tai uusia sisäänkäyntejä rakennukseen pyrkiville poliiseille.
Pelin hahmokatras koostuu eri maiden terrorismin vastaisten yksiköiden taistelijoista. Jokaisesta porukasta on saatu mukaan pari sekä hyökkäys- että puolustustaistelun erikoisosaajaa. Edustettuina ovat niin amerikkalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, brittiläiset kuin venäläisetkin yksiköt. Kaikilla hahmoilla on varustuksessaan kamerabotin ja seinäkiipeilyvälineiden lisäksi muutama roolin mukainen erikoisvaruste, kuten seinän rikkomisessa käytettävä moukari tai termiittipommi. Hahmojen erikoisvarusteet liittyvät yleensä esteiden läpäisemiseen, vihollisen liikkumisen hankaloittamiseen sekä vastustajan paikallistamiseen ja eliminoimiseen. Varusteita on paljon, joten vaihtoehtoja riittää ryhmän taktiikan luomiseen. Pelin alkaessa on käytettävissä vain pelkkä märkäkorvainen tulokas. Muut hahmot aukeavat tehtävien suorittamisesta saatavilla mainepisteillä.
Yksinpelin osalta Rainbow Six Siegen sisältö on varsin suppea, sillä mukana on tarinamoodin korvikkeena ainoastaan kymmenen lyhyttä taistelua käsittävä tehtävälista. Yksinpelitehtävien ympärille on kasattu pientä tarinan tapaista, mutta käytännössä kyseessä on vain hieman laajennettu tutoriaali, jonka tarkoituksena on esitellä pelaajalle kartat sekä keskeisimmät pelimekaniikat. Kunnolla suoritetuista tehtävistä saa myös kerättyä sen verran mainepisteitä, että noin puolet pelattavista hahmoluokista saa auki. Muissa pelimuodoissa ei ole yhtä anteliaasti pisteitä jaossa, joten täydellisen hahmo- ja asevalikoiman haluavalle on paljon grindausta tiedossa – jos ei halua käyttää mikromaksujen tarjoamaa oikotietä. Yksinpelitehtävät opettavat tarvittavat perustaidot nettitaistelujen puolella pärjäämiselle, mutta kertaläpäisyn jälkeen niiden pariin ei ole minkäänlaista tarvetta palata.
Yksinpelin rinnalla tarjolla ovat myös verkon välityksellä maksimissaan viiden hengen porukalla pelattavat Terrorist Hunt -tehtävät, joissa vastapuolen virkaa hoitavat tekoälyn ohjaamat soturit. Pienen porukan sijaan näissä tehtävissä vastapuolella on porukkaa useampia kymmeniä – jopa huomattavasti enemmän kuin amerikkalaiseen omakotitaloon voisi olettaa mahtuvan. Vihujen toiminta vaihtelee vaikeustason mukaan haastavasta kuolettavan tehokkaaseen, mutta lähtökohtaisesti tekoälyterroristit tarjoavat jo normaalitasolla väkevän vastuksen. Karttoja pelissä on kymmenkunta erilaista ja koska kohteet vaihtavat paikkaa tehtävien välillä, pysyvät ympäristöt tuoreen tuntuisina yllättävän pitkään. Terrorist Huntia voi pelata myös yksin tai pienemmällä ryhmällä, mutta koska vastustajien määrä ei skaalaudu ryhmän koon mukaan, on näihin tehtäviin yksinäisenä soturina lähteminen käytännössä lähes varma itsemurha. Yhteispeliräiskintänä Terrorist Hunt on melkeinpä parasta, mitä markkinoilla on tällä hetkellä tarjolla. Kokonaisuus yhdistettynä mainepisteiden keräämiseen saa aikaan vahvan vielä yksi matsi -ilmiön.
Pelin keskeisin sisältö on kuitenkin kilpailullinen moninpeli, jossa maksimissaan viiden hengen porukat ottavat mittaa toisistaan vuorotellen hyökäten ja puolustaen. Kukin matsi koostuu lyhyistä muutaman minuutin eristä ja riittävän monta erävoittoa saavuttanut puoli voittaa lopulta koko pelin. Jokaista erää edeltävä valmisteluvaihe kestää näissä matseissa vain puoli minuuttia, joten homma etenee todella nopeatempoisesti. Kuoleminen tarkoittaa, että seuraat erään loppuun kameroiden välityksellä, joten homma pysyy koko ajan todella kuumottavana ja pienillä yksityiskohdilla on usein ratkaiseva merkitys lopputuloksen kannalta. Tulitaistelun alkaessa kuolema korjaa nopeasti, sillä lyhyt parin laukauksen sarja kaataa soturin kuin soturin nopeasti kanveesiin. Taivaaseen siirtyneet taistelijat seuraavat erän loppuun videokameroita tutkaillen ja pystyvät vielä antamaan elossa oleville tovereilleen vinkkejä vastustajan liikkeistä.
Yksinäiset sudet saavat varmasti muutamia kaatoja aikaiseksi, mutta täydellinen pelikokemus saavutetaan vasta kun koko viiden hengen ryhmä koostuu tutuista pelikavereista. Siegestä nauttiminen perustuu niin pitkälti tähän seikkaan, ettei asiaa voi liikaa korostaa. Merkintöjen kerääminen tapposarakkeeseen on tietysti hauskaa, mutta menestys vaatii koko tiimin koordinoitua toimintaa. Erinomaisesti yhteen puhaltavassa tiimissä yksi hyökkääjä räjäyttää hämäyksen vuoksi huoneen toisella puolella olevan ikkunan, toinen sokaisee viholliset huoneen valaisevalla tainnutuskranaatilla ja muu tiimi iskee sisään toiselle seinälle räjäytetystä aukosta. Siege onnistuu samalla tekemään myös puolustustaistelusta todella kiinnostavaa, sillä taktisia vaihtoehtoja hyökkääjien tehtävän hankaloittamiseen riittää paljon. Linnoitetussa huoneessa väijyminen ja vastustajan äänien seuraaminen on myös todella kuumottavaa samalla kun odottaa minkä seinän tai ikkunan vastustajat räjäyttävät auki.
Ulkoasun puolesta peli on aika tavanomaisen näköinen, mutta ympäristön tuhoutuminen, räjähdykset ja tulitaistelun aiheuttamat vahingot on toteutettu ennen näkemättömän hienosti. Tunnelma on taistelun ollessa kuumimmillaan todella hektinen, minkä lisäksi loistava äänimaailma täydentää immersion upeasti. Myös toiminnan taustalla tikittävä soundtrack on mainitsemisen arvoinen. Ääniraita luo tunnelmallista ja uhkaavaa fiilistä varsinkin tehtävien välisiin odotustaukoihin.
Ubisoft todellakin lunastaa lupauksensa tehdä painostavan tunnelmallinen ja taktinen tiimiräiskintä, sillä Rainbow Six: Siege on genressään todella erinomainen teos. Yksinpeliräiskintää etsivien kannattaa katsella muita vaihtoehtoja, mutta jos kaverilistalla on 4-5 moninpeliin intohimoisesti suhtautuvaa tiimipelaajaa, ei ostopäätöstä kannata enää pantata. Pelin tekijät ovat myös luvanneet teokseen runsain mitoin lisäsisältöä tulevan vuoden aikana, joten kymmenen kartan valikoimaan ja tehtäviin on varmasti tulossa lisää variaatiota.
Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One (testattu), PC
Jaakko Koivurinta