Toimintaroolipeli Dark Souls III on odotettu jatko-osa japanilaisen pelinkehittäjä From Softwaren haastavuudestaan tunnetulle sarjalle. Odotukset trilogian päätösosaa kohtaan ovat olleet huipussaan aina siitä lähtien, kun selvisi, että sarjan luoja Hidetaka Miyazaki ottaisi vastuun pelin kehitystyöstä. Dark Souls II:n työstämisestä sivuun jäänyt maestro ohjasi oman tiiminsä kanssa lukuisia vuoden peli -palkintoja viime vuonna voittaneen Bloodbornen, joten kiinnostus Souls-sarjan huipennusta kohtaan on vähintäänkin ymmärrettävää. Sarjan uusin tulokas onkin laadukas teos, joka vie suositun saagan kiitettävällä tavalla maaliin saakka.
Joutsenlaulun meininki on vahvasti läsnä tarinan alusta alkaen, sillä kaiken elämän perustana oleva maailman tuli on sammumassa. Haudastaan nousevan epäkuolleen sankarin on kukistettava sitä hallitsevat lordit ennen lopullisen pimeyden laskeutumista. Juuri tämän enempää eväitä sankarille ei tarinan osalta mukaan anneta, vaan juonta voi halutessaan yrittää parsia kokoon esineiden kuvauksia tai vastaan tulevien hahmojen turinoita tulkitsemalla. Tarinankerronnan rajoitteet eivät kuitenkaan pääse missään vaiheessa haittaamaan Lohtricin upean maailman ja rautaisen pelattavuuden viedessä mukanaan heti alkumetreiltä lähtien. Kun premissi on tehty selväksi, alkaa seikkailu eräänlaisena tutoriaalina toimivan hautausmaan läpi. Haudoilla tanssiessa opiskellaan maahan kirjoitetuista viesteistä peruskontrollit, tapetaan muutama helposti kaatuva vihollinen sekä kohdataan hyvinkin nopeasti ensimmäinen pomovihollinen. Helpohko alku voi yllättää, mutta tilanne normalisoituu nopeasti ja kuoleman sadonkorjuu alkaa viimeistään Lothricin linnan epäkuolleita hirviöitä vilisevälle muurille päästäessä.
Souls-pelien vahvuuksia on aina ollut niiden valinnanvapaus pelata taistelutyyliltään juuri haluamaansa hahmoa. Tätä onkin jalostettu erittäin pitkälle sarjan kolmannessa teoksessa. Valtavalla kahden käden aseella huitova voimakas soturi on edelleen itsestäänselvä valinta, mutta menestyä voi niin nopealiikkeisellä taitohahmolla kuin kaiken osaamisensa taikojen tulivoimaan laittavalla lasisella velhollakin. Alussa valittava hahmoluokka on vain lähtökohta, josta voi kehittää sankariaan haluamaansa suuntaan pelin edetessä. Tarjolla olevien aseiden ja varusteiden valikoima on alusta alkaen laaja ja vapaata hahmonkehitystä tukeva, sillä minkä tahansa aseen voi muokata skaalautumaan oman sankarin vahvimman ominaisuuden mukaan. Uutena ominaisuutena kaikissa aseissa on myös kahdella kädellä käytettäessä hyödynnettäviä erikoiskykyjä, jotka tuovat mukavaa vaihtelua taisteluun. Vaatteita ja panssareita sen sijaan ei tarinan edetessä pääse kehittämään ollenkaan, joten tarjolla on alusta asti kehitettävien panssarien sijaan kolttuja, joista voi koska vaan valita omaan tyylitajuun parhaiten sopivan asusteen.
Pelin maailma on aiempia osia suoraviivaisempi ja isossa kuvassa etenemisreitit haarautuvat vain muutamassa kohdassa. Loistavan kenttäsuunnittelun ansiosta tutkittavat alueet ovat kuitenkin laajoja ja täynnä etenemistä helpottavia oikoreittejä ja muita salaisuuksia. Muutama vapaaehtoinen alue on myös piilotettu todella hyvin, joten kompletionistin kannattaa nuuskia nurkat huolella läpi. Eteneminen tapahtuu oikoreittejä avaamalla sekä säännöllisin väliajoin vastaan tulevia tallennuspaikkoina toimivia nuotioita sytyttämällä. Nuotiolta voi siirtyä kätevästi toisaalle, minkä lisäksi niillä levähtämällä saa niin energiat kuin kulutustavaratkin ladattua täyteen. Kuten aiemmissakin osissa, nuotiolla istahtaminen herättää lähiympäristön viholliset uudestaan henkiin, joten levähdystauot kannattaa valita huolella. Pelin keskuspaikkana toimivalla Firelink Shrinella puolestaan voi käydä suorittamassa hahmon tasonnostot, parantamassa aseita sepällä sekä ostamassa tavaroita sinne kutsumiltaan hahmoilta. Muusta pelimaailmasta irrallaan oleva ja lopun aikojen kaihomielistä tunnelmaa huokuva Firelink Shrine tuo mieleen Demon’s Soulsin Nexus-alueen. Vastaavia viittauksia sarjan aiempiin osiin löytyy joka paikasta. Selkeimmin Dark Souls III on kuitenkin jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle ja välillä tuntuu, että viittauksissa mennään jo lähes fanipalvelun puolelle. Hyvänä esimerkkinä näistä hurjan evoluution läpikäyneet aiemmista osista tutut pikkuiset kristalliliskot tai useiden vanhojen legendaaristen hirviöiden kohtaloista kertovat jäännökset.
Souls-peleistä puhuttaessa esiin nousee yleensä niiden vaikeustaso. Dark Souls III on ilman muuta haastava peli, ainakin jos sarja ei ole entuudestaan tuttu. Se on reilu ja armoton teos, joka vaati pelaajalta hieman kärsivällisyyttä ja omista virheistään oppimista. Apua on myös todella helposti saatavilla sekä seikkailusessioon kutsuttavien kavereiden että pelin valtavan nettiyhteisön puolesta. Vastaan tulevat vihulaiset ovat toki murhaavan vaarallisia varomattomalle pelaajalle, joten aito pelko seuraavan kulman takana odottavasta äkillisestä kuolemasta on alati läsnä tutkimattomilla alueilla liikuttaessa. Pomovastukset puolestaan ovat järjestään haastavia ja Bloodbornen tapaan vaiheittaisia: vihulaiset muuttuvat elinvoiman laskiessa aina vain vaarallisemmaksi. Viholliset ovat kautta linjan upeita ilmestyksiä, joskin koko saagan läpikahlanneena ei voi välttyä lievältä kierrätyksen maulta siellä täällä.
Dark Souls III:n moninpelivaihtoehdot ovat tuttua kauraa sarjan veteraaneille, sillä teos heittää pelaajan tielle sekä apuaan tarjoavia kanssapelaajia että päähahmoa tappamaan ilmestyviä muiden pelaajien ohjaamia ilkiöitä. Pelaaja periaatteessa altistaa itsensä moninpelille käyttämällä tietyn hahmon elinvoimaa lisäävän esineen, jonka jälkeen sessio on avoin niin kutsutuille kuin kutsumattomillekin vieraille. Maailmaan kätketyt seitsemän erilaista liittoumaa, joiden riveihin hyväksytään kaikki valan vannovat, sekoittavat kuviota kukin tavallaan vielä lisää. Kullakin liittoumalla on omat vaihtelevat tehtävänsä toisten pelaajien auttamisesta tiettyjen alueiden suojelemiseen ja kanssapelaajien eliminoimiseen. Uutta aiempiin osiin verrattuna ovat violetista väristään tunnistettavat sekopäät, jotka auttamisen ohella saattavat myös murhata halutessaan heidät paikalle kutsuneen pelisession isännän apulaisineen. Yksittäiseen pelisessioon pystyy maksimissaan liittymään kuusi pelaajaa, mikä mahdollistaa jo varsin eeppiset mähinät, kuten pelaajayhteisön keskuudessa varsin suositut tappeluklubit.
Moninpeliyhteisöön kuuluva osa-alue ovat myös muiden pelaajien maastoon jättämät viestit, jotka saattavat sisältää pelille tyypillisen kieron huumorin lisäksi vinkkejä etenemiseen tai pahimmassa tapauksessa katalia hämäyksiä, jotka pääsääntöisesti johtavat pelaajan kuolemaansa. Viestejä pystyy kirjoittamaan myös itse ja niin myös kannattaa tehdä, sillä kanssapelaajien vinkille antama positiivinen palaute nostaa hahmon energiapalkin täysille. Tekijät ovat vihdoinkin myös järkeistäneet peliseuran hakua: kaverin sessioon pääsee nyt liittymän helposti, kunhan molemmilla on sama salasana käytössä. Aiemmista osista tutut sielutasojen heitot eivät haittaa salasanan avulla toisensa löytäviä, sillä oma hahmo skaalautuu tason ja aseiden puolesta isäntää vastaavalle tasolle kaverin peliin liityttäessä. Tämä on todella tervetullut ja järkevä uudistus, koska sen myötä jää historiaan ärsyttävä sielutasojen vertaileminen kaverin vastaaviin lukuihin asialle vihkiytyneiden wiki-sivustojen taulukoista. Dark Soulsien maailmaan kuuluu olennaisena osana tietty kryptisyys ja asioiden pureskelemattomuus, mutta peliseuran hakemisen hankaluus on aina tuntunut turhalta kiusanteolta. Kokonaisuutena moninpeli on niin olennainen osa pelikokemusta, että sitä ei missään nimessä kannata sivuuttaa. On kuitenkin pelkästään hyvä asia, että siihen osallistuminen on suurimmalta osin pelaajan itsensä päätettävissä.
Ohjaaja Miyzaki on todennut Dark Souls III:n olevan saagan viimeinen, joten tältä osin tämän hetken paras toimintaroolipelien sarja saa todella arvoisensa päätöksen. Se on eräänlainen Souls-pelien parhaat palat -kokoelma, jossa on kaiken tutun keskellä myös riittävästi uutta pitämään homman loppuun saakka mielenkiintoisena. Lothricin upea maailma tarjoaa hämmästyttävän upeita ympäristöjä tutkiskeluun, armottomiin taisteluihin sekä kuolettaviin pomomatseihin. Dark Souls III on jo tässä vaiheessa vuotta vahva ehdokas vuoden parhaan pelin voittajaehdokkaita pohdittaessa.
Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 4 (arvosteltu), Xbox One, PC
Jaakko Koivurinta