Ehjää on turha korjata, tuumattaneen Electronic Artsin pääkonttorissa. Toisin kuin NHL-sarja, virtuaalifutis tuotiin tuoreelle konsolisukupolvelle jo vuosi sitten, joten tuoreimman osan kohdalla uutuudenviehätys on jo enimmälti karissut. FIFA 15 tuskin yllättää edellisosia pelannutta, mutta samalla se hioo sulavaa jalkapallopeliä sieltä täältä.
FIFA 15 tuntuu enemmän interaktiiviselta ottelulähetykseltä kuin perinteiseltä peliltä. Hidastukset, animaatiot, MM-kisoihin viittaavat selostajakommentit sekä kuvat stadion ulkopuolelta muistuttavat kummasti töllöstä katsottavaa potkupallo-ottelua, mutta samalla kokemus tuntuu monesti ristiriitaiselta. Esimerkiksi kulmapotkutilanteessa nähdään ensin kuinka pallo viedään kentän reunalle, sen jälkeen esitellään välianimaatiolla maalille ryhmittyneitä pelaajia, ja vasta lopuksi pelaaja päästetään takaisin ohjaksiin. Autenttinen ottelulähetys on kaunis ajatus, mutta samalla pelaamisen hektisyys ja jouhevuus kärsivät.
Samaan aikaan ottelutapahtumat tuntuvat onneksi entistä realistisemmilta. Pallot karkailevat, syötöt lipsuvat rajan yli ja kramppaavatpa pelaajien jalatkin toisinaan ottelun viime hetkillä. Samalla nappisyötön tai kaukolaukauksen onnistumisen tuottama mielihyvä säväyttää kummasti, sillä vetoasennon kaltaiset pienet seikat vaikuttavat lopputulokseen suuresti. On kuitenkin valitettavaa huomata, että FIFA on nykyisin enemmän kokoelma ennalta purkitettuja animaatioita kuin sulavasti rullaava taitopeli. Pallonmenetykset, liukutaklaukset ja maalit tuntuvat monesti tietokoneen ennalta päättämiltä tapahtumilta. Tämä näkyy etenkin tekoälyä vastaan pelatessa. Jo helpommilla vaikeusasteilla tietokoneen ohjastamat hahmot väistelevät taklauksia balleriinamaisen nopeilla liikkeillä, eikä liukuen paikalle saapuminen tuota tulosta kuin ani harvoin. Onneksi asetuksista voi säätää pelin reiluutta monin eri tavoin, jolloin yksinpelaajallekin avautuu maistuva kokemus uratiloineen ja yksittäisotteluineen.
Tekoälyä vastaan pelaaminen on lopulta melkoisen aneemista puuhaa, sillä verkkomatsit tarjoavat huomattavasti monipuolisemman kokemuksen. Football Ultimate Team -pelitilassa luodulla joukkueella jokainen ottelu tuntuu erilaiselta inhimillisen vastustajan ansiosta, vaikka seuranhaku pyrkii etsimään samantasoisen joukkueen. FUT palkitsee otteluista ja suorituksista rahalla, jolla voi hankkia uusia pelaajia sekä sopimuksia. Vaikka omaa joukkuetta voi parantaa myös riihikuivalla käteisellä, pelkällä pelaamisella pääsee sopivan rivakkaa tahtia kohti suurempia stadioneita. Kuten FIFAn muissakin tiloissa, myös paketin kiinnostavimmaksi osoittautuva FUT-tila perustuu lyhyisiin kausiin. Riittävän monen voitetun ottelun jälkeen aukeaa tie ylemmälle sarjaportaalle, kun taas tappion karvasta kalkkia maistava joutuu hakemaan vauhtia divarista. Systeemi toimii jälleen hienosti, sillä jokaisella ottelulla on täten kouriintuntuva panos.
Sisällöllisesti tuorein FIFA on kattava paketti, joka tarjoaa joukkueita ja sarjoja enemmän kuin kukaan edes todellisuudessa tarvitsee. Tekemistä piisaa, futaaminen on enimmälti osin hauskaa ja graafisesti peli on kaunis kuin sika pienenä. Samalla se vaikuttaa kahden aiemman vuoden versiota pelanneelle jopa liian tutulta. Autenttisuudesta huolimatta kokonaisuus tuntuu jollain tapaa hengettömältä, eikä viheriölle ole pakottavaa tarvetta palata, sillä kisaväsymys ajaa koukuttumisen edelle. Jos aiemmat osat ovat jääneet pelaamatta, rahoille saa kuitenkin erinomaista vastinetta jo pelkän verkkopelin ansiosta.
Ikäraja: 3
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4 (testattu), Wii, Xbox 360, Xbox One, PC
Markus Mesiä