Karibian lämpö vaihtuu Pohjois-Atlantin hyisiin vesiin salamurhaamiseen keskittyvän sarjan Amerikan kierroksen ainakin toistaiseksi päättävässä Assassin’s Creed: Roguessa. Teoksen erinomaisesti onnistunut edeltäjä Black Flag nosti riman todella korkealle tason suhteen. Edward Kenwayn seikkailut Karibian merellä saivat tarvittavaa potkua merirosvolegendoista, eikä siirtymä pohjoiseen saa ainakaan ennakkoon mielikuvitusta samanlaiseen lentoon. Peli julkaistiin syksyllä vain edellisen sukupolven konsoleille, mutta PC-julkaisun lähestyessä on sopivaa vilkaista se, sykkiikö Roguen Xbox 360 -version kuoren alla aito merikarhun sydän?
Kiinnostava ympäristö on aina vähintään puoli ruokaa sarjan teoksissa, ja tällä kertaa tapahtumien näyttämönä toimivat Pohjois-Atlantin rannikon lisäksi Hudson-joen suisto kapeikkoineen sekä pelin keskuspaikka New York. Historiallinen tausta tarinalle saadaan 1700-luvun puolivälin seitsenvuotisen sodan alkusysäyksestä, tapahtumista ja seurauksista. Myös vanhalle mantereelle tehdään lyhyet visiitit sekä Lissaboniin että Pariisiin, joten tapahtumapaikoissa on ainakin kiitettävästi vaihtelua. Pelin kolmeen osaan jaettu hiekkalaatikko on toimiva yhdistelmä kolmosen korpivaellusta ja nelosen reipasta merimieselämää.
Tarinan päähenkilö on tällä kertaa Shay Cormac, ensin englantilaisia ja myöhemmin ranskalaisia kauppalaivoja terrorisoiva irlantilainen merikapteeni. Salamurhaajien piikkiin perinteistä tappokeikkaa tekevä irkku joutuu kääntämään takkinsa erään tehtävän satoja ihmishenkiä vaativan tragedian seurauksena. Cormacin arvomaailma menee tapahtuman seurauksena uusiksi, ja tämä vannoo kostoa entisille huppupäisille ystävilleen. Asetelman kääntäminen päälaelleen temppeliherrojen ja salamurhaajien välillä onkin pelin suurin muutos aiempiin osiin verrattuna. Uusi näkökulma osoittautuukin oikein tervetulleeksi lisäksi.
Pääjuonta seurataan kuuden sekvenssin verran, joista jokainen käsittää kolmesta neljään tehtävää, joten Roguen pääjuoni on selkeästi lyhyempi kuin esimerkiksi Assassin’s Creed: Unityssä. Pelin maailma on kuitenkin täynnä lisätehtävää sekä maalla että merellä, joten kyseessä on ihan täysiverinen Assassin´s Creed -seikkailu. Sekvenssien välillä käydään lyhyillä visiiteillä nykyajassa Abstergon tiloissa, mutta nämä toiminnan keskeyttävät välinäytökset ovat onneksi lyhyitä ja harvassa. Roguen juoni on rakennettu paikkaamaan Black Flagin sekä sarjan kolmososan välisiä juonisäikeitä, minkä vuoksi aiemmista osista tuttuja naamoja tulee vastaan koko ajan. Tarina kolahtaa varmasti kovempaa, jos tietää esimerkiksi Haytham Kenwayn tai Adéwalén taustat. Tarina vanhojen ystävysten joutumisesta konfilktin eri puolille on kiinnostava, mutta se toimisi nykyistä paremmin, jos Shay ei olisi niin persoonaton ja paperinohut päähenkilö.
Kapteeni Cormac luotsaa miehistöineen Morrigan-laivaa vaarallisilla vesillä, mutta on kuivalle maalle päästessään täysiverisen salamurhaajan mitat täyttävä parkour-mestari. Vesillä liikuttaessa pääpaino on meritaisteluissa, vihollislaivojen upottamisessa ja valtaamisessa. Vihollisaluksen voi tykistöllä upottamisen lisäksi myös vallata hyökkäämällä sen kannelle, jolloin rötöksestä saatava saalis on huomattavasti parempi. Paattimätöissä on mukavasti potkua varsin yksinkertaisesta toteutuksesta huolimatta, ja sodan syttymisen jälkeen pelaaja pääse osalliseksi jo isompiinkin laivastojen välisiin rähinöihin. Se tärkein eli illuusio merisodankäynnistä onnistutaan luomaan hienosti. Taistelun tiimellyksessä myös Morrigan saattaa joutua valtauksen kohteeksi, jolloin laivaa on puolustettava viimeiseen mieheen musketein ja sapelein. Taisteluiden lomassa merillä on mahdollista lisäksi tarttua harppuunaan ja lähteä valasjahtiin, mikä onkin ihan mielenkiintoinen minipeli merimatkojen piristeeksi.
Rannikkoalueet ovat täynnä kaupunkeja ja kyläpahasia, jotka suorastaan kutsuvat merikarhua rantautumaan maihin. Niin pikkukaupungeissa kuin useampaan alueeseen jaetussa New Yorkissakin riittää erilaista tehtävää pääjuonen lomassa. Kunkin paikan saa synkronoitua tiirailtuaan ensin näkymiä lintuperspektiivistä alueen korkeimmalta paikalta, jolloin keräiltävät tavarat ja lisätehtävät näyttäytyvät kartalle. Mekaniikka on tuttu, jos on pelannut yhtäkään Ubisoftin peliä viime vuosina. Tuttuun tapaan erilaisia keräilyesineitä on paljon etsittäväksi. Kaupungeissa voi myös esimerkiksi vallata alueita rikollisjengeiltä tai käydä rähisemässä paikallisessa kapakassa. Luonnon helmassa on puolestaan tarjolla aarteiden etsintää sekä riistaeläinten metsästystä parempien rakennusmateriaalien toivossa. Uutena aktiviteettina pelaaja voi sijoittaa omaisuuttaan New Yorkin ränsistyneiden kiinteistöjen kunnostamiseen, jolloin niistä saa itselleen jatkuvasti rahaa tuottavan tulonlähteen. Tavaran keräilyn ja ryöstösaaliin hankkimisen porkkanana on Shayn oman varustuksen sekä Morrigan-laivan kehittäminen, joista jälkimmäinen on erityisen tärkeää loppupuolen vaikeita meritaisteluja silmällä pitäen.
Selvimmän muutoksen näkökulman vaihto temppeliherrojen puolelle tuo pelin tehtävärakenteeseen, sillä pelaaja joutuukin itse tarkkailemaan lähiympäristön heinäkasoja assassiinien pelossa. Vaaniva salamurhaaja on mahdollista havaita kotkankatseen avulla ja huppupään ollessa lähellä on mahdollista kuulla myös uhkaavaa kuiskuttelua. Varjoista iskevät viholliset tekevät pahaa jälkeä jo yhdellä iskulla, joten niiden kanssa saa olla todella tarkkana. Positiivisena yllätyksenä myös tylsät varjostustehtävät loistavat suurelta osin poissaolollaan, vaikka laivalla seilatessa muutamaan otteeseen joutuukin seuraamaan vihollista. Plussan puolelle menee myös se, että kampanjan tehtäviin on saatu kiitettävästi vaihtelua maalla ja merellä tapahtuvan toiminnan välille.
Assassin´s Creed: Roguen tarjoilemassa rommissa on hieman väljähtynyt sivumaku, sillä sen tuomat uudistukset ovat todella harvassa. Moninpelin ja lokalisoinnin puuttuminen haiskahtavat myös siltä, että kyseessä on Ubisoftille selkeä välityö. Pohjoisessa ilmastossa on kuitenkin puolensa, ja pelin parissa on mahdollista kokea uskomattoman tunnelmallisia hetkiä esimerkiksi navigoitaessa kesken matkan yllättäneen lumimyrskyn läpi. Tällä kertaa hieman melankolisin sävelin soiva musiikki auttaa myös tunnelman luomisessa. Black Flag oli erinomainen peli, ja Rogue on kokonaisuutena kelvollinen jatko-osa. Meritaistelut ovat kuitenkin käyty tyhjentävästi läpi kahden pelin voimalla, joten sarjan toivoisi tulevissa osissa kehittyvän uusiin suuntiin.
Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360 (testattu), Windows PC
Jaakko Koivurinta