Useiden kokoelmien uudet bonuskappaleet ovat väkinäistä ja hutiloitua pakkopullaa. Riston tapauksessa levyn aloitus- ja lopetusraita sitovat tutun sisällön entistäkin mojovammaksi lahjapakkaukseksi ja nostavat seuraavan albumin odotukset todella korkealle.
New Yorkin vanhoihin alakulttuureihin nojaava Seuraavan sukupolven psykopaatti jyrää pelottavalla teholla, ja syvällisen progemaisesti tunnelmoiva päätös Lyö saa kuulijan sielun peilaamaan itseään. Juuri tuon biisin kautta kokonaisuudesta muodostuu lopulta mojova luonnonmukainen huumetrippi. Kolmen aiemman studioalbumin raidat on valikoitu ja järjestetty niin hyvällä tyylitajulla, että osan niistä pystyy kuulemaan aivan uusin korvin. Kasauman tehosumma muodostuu osiansa suuremmaksi.
Markku Halme