Julkisuudessa on varoiteltu viime aikoina niin kutsutuista ”44”-huijareista, jotka soittavat ulkomailta, tässä tapauksessa Britanniasta.
Tarkoituksena on saada puhelimeen vastaava henkilö sanomaan sana ”yes”, jolloin sitä voidaan käyttää nauhoitettuna myöntymisen merkkinä erinäisiin maksullisiin tilauksiin.
Comon toimittajan vaimo oli unohtanut tänään perjantaina puhelimensa kotiin. Se soida rinkutti useamman kerran, jolloin toimittaja päätti vastata siihen.
Huijarihan se siellä oli!
Kerrottakoon, että uusi kikka on soittaa tuntemattomasta numerosta, ei siis enää 44-alkuisesta. Ilmeisesti Suomen mediassa kampanjoiminen on tavoittanut myös huijarit, ja he ovat vaihtaneet taktiikkaa.
Hauskaa oli, ettei englantia puhunut naispuolinen soittaja luonnollisesti ymmärtänyt liittymän omistajan suomalaisesta etunimestä, että se kuuluu naiselle.
-Hello Mister (se-ja-se), nainen toisteli puhelimeen vastanneelle miehelle (toimittajalle).
Huijareilla on siis tiedossa paitsi henkilön numero, myös liittymän omistajan nimi.
Päätin ryhtyä imitoimaan huvittavalla Jope Ruonansuu -äänellä, koska osaan. Jokaiseen kysymykseen, minkä nainen esitti, vastasin ”no” eli ei.
-Kuuletteko minua? nainen kysyi.
-No, vastasin.
Naista alkoi naurattaa.
-No jos ette kuule, kuinka voitte vastata minulle.
-No, vastasin.
Toistelin tätä ruonansuulla jonkin aikaa, jolloin nainen vain alkoi nauraa ja sulki luurin.
Siitäs saitte, mitäs läksitte, kikkelis kokkelis!
Suosittelemme muitakin samanlaiseen käytökseen. Oma ääni käy hyvin, tai jos osaat Aku Ankkaa, niin siitä vaan!