Simo Silmun elämässä on ollut viime vuosina poikkeuksellisen paljon surua.
Yölintu-yhtyeen laulajalta ovat kuolleet muutamien vuosien sisään sekä isä että molemmat veljet.
Veljien menetyksistä Silmu puhuu Anna-lehdessä lyhyesti mutta suoraan.
– Veljieni kuolemat pysäyttivät kovastikin. Olimme samasta puusta mutta luonteiltamme erilaisia. Kaivattavaa kyllä on.
Kuolemat ovat saaneet Silmun katsomaan elämää aiempaa enemmän sen rajallisuuden kautta. Hänelle tärkeäksi on tullut ajatus siitä, ettei ihmisten välille jäisi turhia riitoja tai selvittämättömiä asioita.
– En halua olla riidoissa kenenkään kanssa turhanpäiten, Simo huokaisee Annassa.
Erityisen voimakkaasti Silmu kertoo kokeneensa isänsä kuoleman seitsemän vuotta sitten. Isä kuoli täysin yllättäen.
Silmun mukaan heidän välinsä olivat rehelliset ja avoimet, vaikka kaikkein syvällisimmistä asioista ei juuri puhuttu. Jälkeenpäin häntä on lohduttanut se, ettei mitään olennaista jäänyt sanomatta.
Lue myös: Yölintu Oy teki konkan, mutta Simo Silmu porskuttaa menemään
Silti isää on ikävä.
– Kysyttävää olisi kyllä aina, sillä häneltä saattoi pyytää neuvoa mihin tahansa. Hänen lähtönsä jätti aukon.
– Miten paljon sitä elämänsä aikana tekee ja tekee, mutta yhtäkkiä kaikki pysähtyy. Ja kuinka paljon jää kesken? Simo huomaa miettivänsä.
Läheiset jäävät muistoihin.
– Kannan heitä siten mukanani. Sillä tavoin he ovat kuolemattomia, Silmu toteaa Annan haastattelussa.