Toisen omaa ei saa ottaa, opetetaan jo lapsena. Ainakin joillekin opetetaan.
Evelinan ajatusmaailman kanssa tämä ei kohtaa. Hänellä on omat säännöt. Hän on sitä mieltä että tarkoitus pyhittää keinot.
Lahtelaisessa keskusteluryhmässä Facebookissa syntyi mielenkiintoinen keskustelu, kun joku kirjoitti myymälävarkauksiin liittyvän päivityksen. Hän oli nähnyt että joltakulta oli ”unohtunut” maksaa tavarat kaupan kassalla.
Evelina astui ääniin. Aina ei ole mistä maksaa, hän tokaisi.
Varastaminen oli siis oikein ja oikeutettua? kysyi internet.
-Ei täällä ole kellään helppoo joten en lähde tuomitsemaan, vastasi Evelina.
Internet tiukkasi Evelinalta jatkoa: eli hänen mielestään oli ok varastaa jos sattuu olemaan tiukkaa.
-Vakuutuksista kaupat saa korvaukset varastetuista tuotteista, ja onhan siellä muutenkin hukkamenekkii, Evelina päätti kantanaan.
Evelinan urpoilu suivaannutti keskustelua siinä määrin, että on ehkä syytä mainita tästäkin osoitteesta pari totuutta Evelinan luuloihin, jotka eivät ole tiedon väärti.
Kaupan liiton teettämän hävikkibarometrin mukaan myymälävarkauksista aiheutuu kaupalle noin 460 miljoonan euron vuosikustannus. Se on aina jostain pois ja joku sen maksaa. Me muut kaupassa kävijät maksamme epärehellisten aiheuttamat kustannukset.
Kaupoilla, varsinkaan pienillä elintarvikeliikkeillä, ei ole olemassakaan sellaista vakuutusta, joka korvaisi varkaushävikin. Jos joku tulee ja murtautuu yöllä kauppaan, toki silloin vakuutus korvaa, mutta rankan (esimerkiksi 1000 euron) omavastuun jälkeen. Varastetut tuotteet ovat suoraan poissa esimerkiksi K-kauppiaan (yksinyrittäjä) omasta palkasta, joka ei muutoinkaan kovin suuri Suomessa ole. Varastat siis toiselta IHMISELTÄ!