Janita Lukkarinen kuoli marraskuun lopulla 27-vuotiaana elettyään liki 2,5 vuotta julkisesti syöpäsairaana. Hänet haudattiin viime kuussa.
Nyt Janitan Jaana äiti on julkaissut kaksi koskettavaa tekstiä sosiaalisessa mediassa. Toinen niistä on Janitan äidilleen jättämä jäähyväiskirje. Toinen puolestaan Janitan äidin kirje poisnukkuneelle tyttärelleen.
Kauniit sanat lohduttavat, kun suru on pohjaton, ja luovat toivoa siitä, että vielä jossain kohdattaisiin.
Julkaisemme kirjeet lyhentämättöminä alla:
Rakkaalle Soturiprinsessalleni 
Janita, Rakas Lapsi 
Kiitos kaikista vuosista, jotka saimme Sinut luonamme pitää.
Ikävä kasvaa päivä päivältä suuremmaksi 
. Et kuitenkaan ole poissa; kannamme Sinua ajatuksissamme ja sydämissämme ikuisesti .
Olet kuiskaus tuulessa, lintujen
laulu taivaalla, kevään ensi perhonen
, olet vierivä kyynel Rakkaidesi poskella.
Olet timantti hankien loistossa, auringonsäteen välke aallokossa.
Olet kaunein enkeli ja kirkkain tähti 
.
Rakkaudella, Äitisi
Sinulta saamaani upeaan ja lohduttavaan viestiin palaan yhä uudelleen:
”Lupaan näyttäytyä kevään ensi valonsäteinä, moikata sua niin, että silmiäs siristät, leijailen myös luoksesi horroksen jälkeen ensiperhosena kauniina, sä kyllä mut tunnistat kesällä olen hymynä sun kasvoilla, kun aurinko häikäisee liikaa. Kun tulee lämmin kesäsade pyydän sua ulos mun kanssani tanssimaan Syksyn tullen kosketan sua tavoin tuulen, sanoakseni täällä mä olen, sua ikuisesti mä kuulen talvella kesken lumimyräkän, työnnän sua eteenpäin, jotta kohti kevättä sun energiat vetävät, mutta nauti hangesta narskuvasta, sillä tulen sua vastaan, jätän jälkeni, en ihmisenä, vaan lintuna, tai jälkeesi kaikuna narskuvana
Löydät mut aina sieltä, missä sä oot, koska takia teidän rakkaiden, jäin jumiin valoon, en lentänyt asti taivaaseen, vaan käännyin takas, jotta teitä mä suojelen ”