Suomen teiden varsilla on tapahtunut hiljainen kato.
Nykynuorisolaisetkin muistavat vielä Esso-asemat ja Shellit. Shellit muuttuivat hiljan ST1-asemiksi. Vanhat Essot taas päätyivät niin ikään ST1:n ja ABC:n hoteisiin.
Mutta ennen nykyisiä ketjuja teiden varsilla näkyi muitakin nimiä.
Oli Kesoileja. Oli Unioneja.
Kesoil oli K-ryhmään kuulunut huoltoasemaketju. Se eli vuoteen 1995 asti, jolloin se sulautettiin Nesteen huoltoasemaverkostoon. Union ja Finnoil olivat kokeneet saman kohtalon jo vuonna 1991.
Unionin tarina on suomalaisessa huoltoasemahistoriassa oma lukunsa. Se oli alun perin suomalaisten ammattiautoilijoiden omistama ketju. Yhtiö perustettiin vuonna 1931 nimellä Bensiinin-Kuluttajain Oy. Myöhemmin nimeksi tuli Oy Union-Öljy Ab. Ketju kasvoi parhaimmillaan noin 300 aseman kokoiseksi.
Neste osti enemmistön Unionista vuonna 1983 ja nosti omistusosuuttaan myöhemmin lähes koko yhtiöön. Vuonna 1991 Union kohtasi päätepisteensä ja se katosi.
Tai melkein katosi.
Itä-Uudellamaalla Pukkilassa on nimittäin yhä paikka, jossa Union elää ainakin kylteissä, väreissä ja tunnelmassa.
Itäväylä kertoi viime vuonna Pukkilan kirkonkylän vanhasta huoltoasemasta, jonka Kari Backberg on ottanut haltuunsa. Backberg on huoltoasematavaran keräilijä ja amerikkalaisten autojen harrastaja. Bensiiniä Pukkilan Unionilta ei saa, eikä ketjua ole olemassa. Silti vanhat Union-kirjaimet saavat elää renessanssiaan huoltsikan katolla.
”Unskan” kahvila on palvellut myös tänä kesänä sunnuntaisin. Myös kirppis löytyy.
Paikan historia ulottuu vuoteen 1928, jolloin Eino Soini perusti paikalle autojen, moottori- ja polkupyörien sekä maatalouslaitteiden korjaamon. Varsinainen huoltoasematoiminta päättyi Pukkilan huoltoasemalla joulukuussa 2005, jolloin se toimi Nesteen väreissä.