Pirita Niemenmaa kertoi rakkaan 12-vuotiaan koiransa kuolemasta pari päivää sitten. Comon uutinen löytyy täältä.
Pirita tekee siviilihomminaan töitä kaupassa, mutta hän perui työvuoroja surullisen tapahtuman jälkeen.
-Töitä olisi ollut näinä päivinä, mutta annoin vuoroni pois, koska päivät on pitkät ja pitäisi olla kuitenkin iloinen asiakaspalvelija ja myydä koiranruokaa. Siinä kohtaa vois iskeä jopa kateus tai suru siitä, että sulla on koira, mulla ei enää, Pirita myöntää suoraan.
Suru on viiltänyt todella lujaa:
-Pystyn sinnitteleen ja pystyn keräämään itseni yllättävällä tavalla. Mutta silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä voin vaikka ravintolassa purskahtaa järkyttävän ahdistusitkuun. Välillä olen jopa nauranut. Joka päivä puhun ääneen, niin kuin Mampu olisi vielä tässä. Kerron sille, kuinka rakas se äitille on. Aamut ja illat on vaikeimpia, koska iltaisin otin sen aina kainaloon ja aamuisin ensimäisenä kiitin sitä, että se on vielä mun vierellä.
