Tuoreesta kotimaisesta laulajasta Yonasta tiedetään kaksi asiaa: se että hän on se Nyt-liitteen jutusta tuttu helluntailainen uskispoppari. Ja että Radio Helsingissä pientä kohua herättäneen laulajan debyytin on tuottanut mm. Nicole Willis & The Soul Investigatorsin albumistakin vastannut Didier Selin.
Jotain erikoista ja hyvää 25-vuotiaan Johanna Louhivuoren levyssä on: puhdasta, pelotonta luonnollista voimaa. Sekä hirvittävästi ylitsepursuavan herkkää lyyrisyyttä sekä saunanraikasta ja heinäpaalien tuoksuista puhtoista luontosuhdetta, joiden tunnelma viittaa vuosikymmenien taakse, aikaan ennen postmodernia. “Tunturit, laaksot, luolat, anna vuolaana virrata, surusi suuri.”, Yona luettelee kuulostaen itsemurhaa hautovalta immeltä. Orgaaniset sovitukset ovat hyviä ja viimeisteltyjä. Tapa, jolla Yona hukuttaa kuulijan elovenatyttömäisiin ja rudolfkoivumaisiin pikkuvanhoihin sanoituksiin, hujahtaa kuitenkin vähän yli.
Aleksi Kinnunen