It can’t be!? – Arvostelussa Metal Gear Solid V: The Phantom Pain

06.10.2015

Metal Gear Solid -pääsarjan viidettä peliä on odoteltu saapuvaksi jo vuosien ajan. Pitkäksi venähtänyt kehitysprosessi päättyi Konamia ravistelleeseen julkisuusrumbaan, jossa sarjan isä Hideo Kojima poistettiin japanilaisjätin palkkalistoilta. Metal Gear Solid V: The Phantom Painin oltua jo loppuviilausta vaille valmis, saatiin peli ulos valtaisan kohun saattelemana syyskuun alussa. Onnistuuko Hideo Kojiman MGS-joutsenlaulu lunastamaan tämän harteille kasaantuneet valtaisat odotukset?

Metal Gear -sarjan pelit on aina tunnettu varsin korkealentoisesta juonenkulustaan. Tarinallisesti The Phantom Pain ottaa harmittavalla tavalla takapakkia edellisiin peleihin nähden. Ground Zeroes -esiosassa pahasti loukkaantunut Big Boss heräilee pelin prologissa yhdeksän vuoden koomastaan joutuen heti kättelyssä hyökkäyksen kohteeksi. Tutoriaalina toimivan pakokohtauksen jälkimainingeissa mies heitetään oitis tositoimiin pelastamaan ystäväänsä Revolver Ocelotia. Kun Big Bossin, Ocelotin ja Benedict Millerin muodostama kolmen kopla on saatu kunnialla kokoon, on aika ryhtyä rekrytoimaan sotilaskokelaita Diamond Dogs -yksityisarmeijaan. Kapuloita rattaisiin heittelee uutta Metal Gear -robottimallia kehittelevä Cipher-organisaatio etunenässään rokonarpinen Skull Face -pahis.

www-MetalGearSolidVrevikka-1

Valitettavasti Kojiman kynäilemä juoni ei ota oikein missään vaiheessa tuulta alleen, minkä lisäksi tarinan edetessä vastaan tulevat ikimuistettavat hahmot on laskettavissa yhden käden sormilla. Metal Gear -sarja on aina loistanut vahvasti kirjoitetuilla hahmoilla, mutta tällä kertaa niin epämääräinen pahisjoukkio kuin Big Bossin puolelle asettuvat taistelutoveritkin jäävät hyvin etäisiksi. Onnistuneimman hahmon palkinnon nappaa mystinen, joskin täysin syyttä hämmentävän niukkaan sotisopaan sonnustautunut tarkka-ampuja Quiet. Juonen alkupuolella avukseen saa myös uskollisen D-Dogin sekä matkustusta nopeuttavan D-Horsen. Jokaisella sivuhahmolla on tehtävien ohessa omat erikoisominaisuutensa: siinä missä Quiet napsii vihollisia etäisyyksien päästä, D-Dog haistaa vihollissoltut jo kaukaa.

Vaikka The Phantom Pain ei pääsekään loistamaan tarinallisella puolella, saa se paljon anteeksi toimivien pelimekaniikkojensa myötä. Avoimen maailman hiippailu toimii alusta lähtien, eikä tehtävien suorittaminen täysin salassa ole aiemmin ollut näin tyydyttävää. Vartijoiden reittejä ja erikoiskykyjä voi tutkailla etäisyyksien päästä kätevillä kiikareilla, jotka muodostuvatkin nopeasti Snaken hyödyllisimmäksi työkaluksi. Erilaista hiiviskelyä helpottavaa välineistöä on runsaasti savupommeista ja houkuttimista siihen legendaariseen pahvilaatikkoon saakka. Aserepertuaari on todella laaja, ja Snaken voikin varustaa lukuisilla erilaisilla tuliluikuilla. Mikäli suosii väkivallattomampaa lähestymistapaa, voi tarkkuuskiväärin varustaa vaikkapa nukutuspanoksilla. Usein se paras vaihtoehto onkin hutkaista vihollissotilailta ainoastaan taju pois, sillä vihut voi rekrytoida kätevästi omaan Diamond Dogs -armeijaansa. Painovoimaa uhmaavalla Fulton-ilmapallolla niin eläimet, ajoneuvot, tykkitornit kuin eliittisotilaatkin kulkeutuvat suorinta tietä vahvistukseksi omaan kotitukikohtaan. Samaiset sotilaat ovat taistelukentällä varsin fiksuja, ja mikäli pelaaja käyttää usean tehtävän ajan itseään toistavia taktiikoita, vihollissoltut osaavat pian varustautua tarvittavin lisävarustein. Vihujen tekoäly kannustaa kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja tehtävien suhteen.

www-MetalGearSolidVrevikka-2

Rakenteellisesti MGS V noudattelee Peace Walkerista tuttua kaavaa. Vaikka maailma onkin pääpiirteittäin avoin, tehtäviä otetaan vastaan liikkuvana tukikohtana toimivasta helikopterista. Paria isoa pääaluetta voi tutkia tehtävien välissä täysin vapaasti, joskin pelimaailmalla ei ole tarjota tekemistä satunnaista kukkasten keräilyä ja eläinten metsästystä lukuun ottamatta. Pääjuonen ohella tarjolle tiputellaan iso liuta Side Ops -sivutehtäviä. Valitettavasti kaikkia tehtävätyyppejä vaivaa alusta saakka tietty yksitoikkoisuus, sillä yleensä simppelinä tavoitteena on etsiä vihollistukikohdasta joku tietty henkilö, joka pitäisi saattaa turvallisesti omaan tukikohtaan. Onneksi innokkaimmat pelaajat voivat päätavoitteen ohella suorittaa pienimuotoisia sivutehtäviä esimerkiksi timanttikätköjä tai asepiirustuksia etsiskellen. Kampanjan puolenvälin jälkeen homma leviää valitettavasti käsiin ja kehittäjät ovat pyrkineet tuomaan tarinalle lisäpituutta röyhkeän halvoin keinoin. Liekö syynä ajan vai mielikuvituksen puute, mutta varmaa on, että harva jaksaa tahkota jo kertaalleen läpäistyjä tehtäviä uudestaan Chapter 2:n käynnistyessä.

Toiminnallisten tehtävien lisäksi pelaajalle tarjotaan mahdollisuus kehittää ja laajentaa kotipesänä toimivaa Mother Basea. Henkilökunnan ja tukikohdan resurssien yllättävänkin monipuolinen mikromanagerointi tarjoaa hauskaa ajanvietettä päätehtävien oheen. Lähestulkoon kaikkea mahdollista voi kustomoida helikopterin aseistuksesta omaan logoon ja apureiden vaatetukseen saakka. Myös Snaken laajassa asevalikoimassa riittää kehiteltävää pelin loppupuolelle asti, joten vain ani harva pääsee näkemään kaiken mitä aserepertuaarilla on tarjota. Varsinaisen moninpelin puutteessa pelaajille annetaan houkutteleva mahdollisuus tunkeutua muiden verkossa roikuskelevien tukikohtiin. Onnistuneista invaasioista palkitaan sotilailla ja resursseilla, joita taas voi valjastaa kätevästi oman tukikohdan kehittämiseen. Kokonaisuutena tekemistä on hurjan paljon, ja mikäli läpipeluuprosentin haluaa nostaa tappiin asti, vaatii se satoja pelitunteja.

www-MetalGearSolidVrevikka-3

Graafisella puolella MGS V loistaa Konamin kehittelemän Fox Enginen maalaillessa ruuduille todella näyttäviä maisemia. Toimintaa värittävät lukemattomat Kojimalle ominaiset yksityiskohdat näyttävine valoefekteineen, heiluvine kameroineen ja aavikolla vipeltelevine hiirulaisineen. Kokonaisuus on myös viilattu julkaisukuntoon kiitettävästi, eikä useita nykypelejä riivaavia bugeja ole tullut parinsadan pelitunnin jälkeen vastaan.

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain jättää ristiriitaiset tunnelmat. Pelillisesti Big Bossin seikkailut saavat vahvan kiitettävän arvosanan, vastavuoroisesti taas tarinan suoranainen heikkous ja tehtävien yksitoikkoisuus jättävät loppua kohden hyvinkin harmittavan maun suuhun. Mitä todennäköisimmin Hideo Kojiman viimeiseksi jäävä Metal Gear ei ansioistaan huolimatta ole sellainen messiaspeli jollaisen legendaarinen sarja ansaitsisi.

Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One (testattu), Windows PC

Jaakko Herranen

Lisää luettavaa