Jokainen teini-iän kiemuroista selvinnyt tietää elämänjakson olevan kaikkea muuta kuin tanssia ruusuilla ja amarylliksillä. Tämän saa huomata Arcadia Bayn kyläpahasessa elelevä Maxine Caulfield. Life Is Strangen tarinan startanneet kaksi episodia ovat onnistuneet tunnelman luomisessa ja hahmojen esittelyssä, joten nyt olisi hyvä aika nostaa vaihde seuraavaan pykälään.
Oregonissa sijaitsevassa Arcadia Bayssä ei ole kaikki kunnossa. Vaikka päällisin puolin kaikki onkin edelleen seesteistä ja sangen tunnelmallista, pinnan alla kuohuu. Chaos Theoryn tarina käynnistyy jälleen Blackwellin koulun asuntolasta, jossa sekä opiskelijat että opettajat pyrkivät kukin tahoillaan selviytymään kouluansa järkyttäneistä tapahtumista. Kuvioiden keskipisteessä on edelleen pelaajan ohjastama Max sekä tämän teiniangsteissa rypevä punk-ystävänsä Chloe.
Aiemmissa osissa esitelty ajan kelaaminen on kolmanteen episodiin tultaessa jo hyvin tuttua. Valitettavasti pelimekaanisena elementtinä kyky on jossain määrin jopa kulunut. Taitoa käytetään edelleen lähinnä dialogin lomassa ja pienten arvoitusten ratkaisuvälineenä. Max voi kelata juonelle merkityksellisiä tai merkityksettömiä keskusteluja edestakaisin ja päästä pätemään näin jo aiemmin selvittämillään yksityiskohdilla. Ei siis valitettavasti mitään uutta auringon alla.
Seikkailun kolmas episodi koostuu harmittavan paljon esineiden ja asioiden etsimisestä hyvin rajatuilla alueilla, eikä valinnanvaraa toiminnalle juuri anneta. Max koluaa likimain koko jakson ajan jo tutuksi tulleita alueita koulun luokkahuoneista läheiseen kuppilaan. Chloe roikkuu mukana aiempaa enemmän, minkä vuoksi episodin keskeisin tarkoitus tuntuu olevan alusta saakka tyttöjen suhteen kuvaaminen. Tässä onnistutaan kiitettävästi. Heikosta huulisynkasta huolimatta dialogi ei herätä enää aiempien osien tapaan myötähäpeää.
Vaikka Chrysalis ja Out of Time ovat antaneet ymmärtää hyvin pienimuotoisten tapahtumien ja ihmissuhdehuolien taustalle rakentuvan suuremman tarinakokonaisuuden, jää se edelleen enimmäkseen näkemättä. Kolmen ensimmäisen episodin riippakivi on siinä, miten tarina lähtee parin tunnin sisällä hitaasti liikkeelle rakentuen laiskasti kohti lopun yllättävää kliimaksia. Chaos Theoryn suhteen tilanne toistuu jälleen. On pienoinen pettymys kuinka mitäänsanomattomia tehtäviä pelaajan kontolle langetetaan, vaikka tiedossa on, että jotain todella suurta on pian tapahtumassa.
Tunnelma on Chaos Theoryssä edelleen kohdillaan. Arcadia Bay on kiehtova paikka tarjoten seikkailulle mitä mainioimman viitekehyksen. Välillä pelaaja huomaa istuvansa pihakeinussa tai makoilevansa sängyssä, vaikka häntä ei siihen suuntaan erityisesti ohjatakaan. Hämmentävän rauhallinen etenemistahti kannustaa tutkimaan pienen maailman joka sopukan. Sotaräiskintänsä pelanneelle rento tahti voi olla joko ihastus tai vihastus. Joka tapauksessa tunnelma on Life Is Strangessa jotain ennenkokematonta.
Kuluneeksi käyneestä pelimekaniikasta, itsensä toistavuudesta ja tarinan hitaasta etenemisestä huolimatta jokin kumma vetovoima Life Is Strangessa edelleen jyllää. Vaikka pelin viat ovat tiedossa ja jatkuvasti läsnä, ei mikään aiempi episodipeli ole jättänyt jälkeensä yhtä odottavaa tunnelmaa. Voisitko Max kelata aikaa pari kuukautta eteenpäin, kiitos?
Life Is Strange Episode 4: Dark Room julkaistaan heinäkuun aikana.
Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One (testattu), Windows PC
Jaakko Herranen