Telltale Gamesista on muotoutunut vuosien saatossa lähestulkoon synonyymi episodipeleille, mutta ajoittain reviirille astuu myös muita rohkeita yrittäjiä. Nyt vuoron ottaa parin vuoden takaisen Remember Me -seikkailunsa floppaamisesta toipuva DontNodEntertainment.
Square Enixin julkaiseman Life Is Strangen juonikaari nivoutuu Remember Me -pelin tavoin ajan manipuloimisen ympärille. Aikamatkustusteemaa hyödynnetään tällä kertaa huomattavasti maanläheisemmissä tunnelmissa, ja viisiosaisen sarjan ensimmäinen episodi vietetäänkin pääasiassa jokaiselle tutussa kouluympäristössä. Pääosan Maxine-neitokainen tuskailee teini-iän läpikäyneelle tuttujen haasteiden parissa. Tapetille nostetaan esimerkiksi ihastuminen valokuvauksen opettajaan, suhteet ystäviin ja mahdollisiin tuleviin poikakavereihin sekä yksinäisyys. Ensimmäisen episodin aikana näiltä sinällään rohkeilta aiheilta tosin raaputetaan vain pintaa tarinan pysyessä toistaiseksi kohtuullisen arkisena.
Pelimekaanisesti Life Is Strange liikkuu Telltalen julkaisuja tahkonneille tutuilla linjoilla. Maxia ohjastetaan kolmannesta persoonasta interaktiivisten kohteiden erottuessa ympäristöstä selkein merkinnöin. Alueet ovat tiiviitä ja pelaaja päästetään samoilemaan ainoastaan kouluun sekä sen lähiympäristöön. Maxin yllättäen oppimaa aikamatkustuskykyä ei myöskään hyödynnetä ensimmäisessä episodissa vielä erityisen suuriin päätöksiin. Pelaaja voi lähinnä aikaa takaisin kelaamalla vilkaista kahden eri päätöksen lopputulemien välillä.
DontNodEntertainmentin ranskalaista omaperäisyyttä huokuva visuaalinen anti oli nähtävissä jo Remember Me -pelin yhteydessä. Tunnelma on myös Life Is Strangen selkein vahvuus. Karuja tekstuureja peitellään näyttävällä puiden väleistä siivilöityvällä valon ja varjon leikillä ja arkiset ympäristöt näyttävät juuri sellaisilta kuin niiden voisi kuvitellakin näyttävän kesäisessä Oregonissa. Maxin melankoliaan taipuvaista elämää rytmittävät alati taustalla soivat indieartistit Bright Eyesistä Josè Gonzáleziin. Ajoittain atmosfääri tuo mieleen niin hyvässä kuin pahassa 1990-luvulla nuorisoa ihastuttaneet sarjat Dawson’s Creekistä My So Called Lifeen.
Tarinaan painottuvassa seikkailupelissä dialogille lankeaa suuri osa tunnelman luomisesta. Valitettavasti tällä saralla Life Is Strange ei onnistu kiitettävin arvosanoin. Teini-ikäisten maailmankuvaa pyritään tuomaan esille jatkuvasti ilmoille heiteltävin pop-kulttuuriviittauksin ja muka-älykkäine kommentteineen. Tämä kuitenkin osuu nopeasti hahmojen omaan nilkkaan ja saa dialogin vaikuttamaan teennäiseltä, ajoittain jopa kornilta. Suoraan altaan syvään päähän heitetyt ääninäyttelijät hoitavat tästä huolimatta oman osuutensa kohtuullisesti.
Episodipelien suurin haaste on saada pelaajat koukuttumaan tarinaan ja palaamaan sen pariin myös tutoriaaliosion virkaa toimittavan alun jälkeen. Life Is Strange Episode 1: Chrysalis ei pyri parin tunnin kestollaan kurkottamaan kuuta taivaalta, vaan tarkoituksena on esitellä hahmoja ja tuoda yksinkertainen aikamatkustusmekaniikka pelaajalle tutuksi. Tarinan alkupuolen pienimuotoisuus kääntyykin nopeasti seikkailun eduksi, sillä peleille jokseenkin ainutlaatuinen fiilistely sekä uniikki tunnelma saavat odottamaan lisää.
Life Is Strange Episode 2: Out of Time julkaistaan maaliskuussa.
Julkaisutraileri: Klikkaa tätä
Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One (testattu), Windows PC
Jaakko Herranen