Vaikka Mustan hiekan ensikuuntelut eivät siltä vaikutakaan, Absoluuttisen nollapisteen tuotannossa näyttää yhä jatkuvan kaava, jossa parilliset levyt pieksevät parittomat aivan miten tahtovat. Kyseessä on äänimaailmaltaan ja sävellyksiltään vaikea albumi, joka vaatii enemmän paneutumista avautuakseen. Lopputulos on kuitenkin vahva esimerkki 18-vuotiaan bändin elinvoimaisuudesta, jota edellisalbumi iiris laittoi epäilemään todella rankasti.
Nollapistemäisiä ratkaisuja levy on pullollaan. Valvoja-ajan ”antifeidaus”, eli levyn volyymitason roima kohottaminen kappaleen päättyessä, on silkkaa Aki Lääkkölä –show’ta. Scifistiseltä tuntuvan progesekoilun jälkeen Mustan hiekan päättävä Voiko lämmin kesäyö olla muuta kuin levoton? -biisi on taas iskelmällisessä kepeydessään loisteliasta työtä. Kun Karaokekapselin lyriikkoja voisi kuvailla jopa romanttisiksi, Tommi Liimatan repertuaari tekstittäjänä on jälleen astetta vaikuttavampi.
Oskari Onninen