Deftones: Diamond Eyes

17.07.2010

Deftonesin kuudennen albumin voi tulevaisuudessa kuvitella päätyvän henkilökohtaisten tragedioiden inspiroimien klassikkolevyjen listoille. Basisti Chi Chengin maattua onnettomuuden jälkeen koomassa yli puoli vuotta, muu yhtye päätti aloittaa nollasta. Tuloksena on yllättäen vapautuneimman kuuloista Deftonesia sitten vuoden 2000 White Ponyn.

Tuntuu edelleen hämmästyttävältä, että Deftones on joskus niputettu yhteen Limp Bizkitin ja Linkin Parkin kaltaisten sliipattujen listajyrien kanssa. Yhtye on löytänyt itselleen raskaan musiikin kentältä paikan, jolla matalien taajuuksien riffit ovat yhtä tärkeitä rajalinjoja kuin post rockiin kallistuva äänimaalailu ja uneliaat popmelodiat. Harvalta levyltä pinnan alla kytevä suru ja turhautuneisuus välittyvät yhtä voimakkaasti kuin Diamond Eyesiltä. Albumin määrittävin ominaisuus on silti kauneus, mistä todistuskappaleina kannattaa kuunnella uljas nimiraita tai kulttibändi Mansunin mieleen tuova Sextape.

Ville Aalto