Rock-uskottavuutta tavoitteleva kriitikko aloittaa Happoradio-levyarvostelun kirjoittamisen naputtelemalla ruudulle kahta tähteä kuvastavan arvosanan ja laittamalla sitten levyn ensimmäistä kertaa soittimeen. Happoradio on aivan liian kansanomainen ja suosittu, jotta kukaan musiikkiin intohimoisesti suhtautuva voisi heistä pitää.
Mikään lahjaton yhtye se ei silti ole. Happoradion tuotannosta löytyy sekä rasittavia renkutuksia että tyhjänpäiväistä täytemateriaalia, mutta onnistuessaan se tekee hienoa musiikkia. Puolimielellä on onnistumisia useita. Ahmat tulevat riffittelee hiukan Mew-henkisesti, sinkkulohkaisu Pelastaja on toimiva radiobiisi ja päätösraita Ottaisitko silti minut vakuuttaa pateettisuudellaan. Epätasainen se silti on: jokaista toimivaa biisiä kohden kuullaan vähintään yksi täysin yhdentekevä ralli. Onneksi myyntiluvut ja listasijoitukset osoittavat, että maailmassa on paikka Happoradiolle ilman musiikkilehdistön arvostustakin.
Tapio Ahola