Indie-osaston esiinmarssi on tuonut mukanaan monia kehuttuja teoksia, joiden ylistyslaulut eivät ole vaienneet vuosienkaan saatossa. Tanskalaisen Playdead Studiosin tunnelmallinen Limbo on yksi joukon kirkkaimmista kruununjalokivistä. Juutinmaan kehittäjät eivät ole totisesti pitäneet kynttilää vakan alla, sillä uutuusseikkailu Inside saapuu vasta kuusi vuotta edellisjulkaisun jälkeen.
Inside on rakennettu pitkälti Limbon kaltaisista rakennuspalikoista, joten studion debyyttiin ihastuneet ovat uutuuden parissa taatusti kuin kotonaan. Pienen pojan yksinäinen matka tarjoaa liudan pulmia, synkän maailman sekä minimalistisen tarinan. Metsän kielekkeeltä putoavan pääsankarin matka vie kaksiulotteisessa seikkailussa alati eteenpäin, vaikka varsinaista juonta ei olekaan ennen kuin vasta taipaleen loppumetreillä. Tekijät ovat debyyttiteoksensa tavoin luottaneet siihen, että pelaaja haluaa jatkuvasti kurkata seuraavan pulman taakse. Harmillisesti yrityksessä ei täysin onnistuta, sillä merkityksettömältä tuntuva seikkailu ei onnistu imaisemaan mukaansa. Suurin ongelma on tarkoituksettomuus: miksi pitäisi kiinnostua hahmosta ja maailmasta, kun kummassakaan ei ole syvyyttä? Loppupuolen paljastukset tuntuvat tekotaiteellisuudessaan sen verran hillittömiltä, että lopputekstien kohdalla lähinnä naurattaa.
Onneksi tanskalaiset ovat onnistuneet pelillisessä puolessa huomattavasti tarinankerrontaa paremmin. Tälläkin kertaa pelaaja tiputetaan pulmien täytteiseen maailmaan ilman ohjeistusta, mutta yksinkertainen pelimekaniikka iskostuu selkärankaan välittömästi: yhdellä napilla hypätään, toisella vedetään esineitä. Suurin osa puzzleista vaatii yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta mielikuvituksellista oivaltamista. Kuinka saan raahattua laatikon sopivalle paikalle, jotta pääsen hyppäämään seuraavaan paikkaan? Entä millä keinolla kattoparrun päällä oleva heinäpaali tippuisi alas? Insidessä pulmat ovat sopivan verkkaisia, eikä epäonnistumisesta yleensä rangaista. Muutos Limbon hetkittäin ärsyttäviksi äityneisiin äkkikuolemajuhliin on merkittävä. Tosin Insiden parhaat pulmat eivät ihan yllä edellisosan eliittiongelmien tasolle, mutta yhtäkään selvästi huonoa aivopähkinää ei onneksi ole mukana.
Vaikka pulmat ovat onnistuneita, Insiden suurin vahvuus on sen ulkoasussa. Väriskaalan synkimmillä väreillä luotu maailma on harmaa, ankea ja masentava. Teollisuushalleissa, pimeissä metsissä sekä vedenalaisissa maisemissa on kuitenkin mukana myös rutkasti lohtua. Toiveikkuus saa kiittää erinomaisesti toteutettuja valoefektejä, jotka luovat erinomaisesti tunnelmaa pitkin virttynyttä maailmaa. Myös muutamien yksittäisten esineiden kajastus antaa pikantin lisäsäväyksen synkälle matkalle. Visuaalisen puolen ohella myös äänimaisema on luotu huolella. Hiljaisen minimalistinen pelimaailma on pääasiassa päähenkilön askeltamista. Harvakseltaan kajahtavat ylimääräiset ääniefektit saavat täten luotua entistä suuremman vaikutuksen.
Noin kolmeen tuntiin läpäistävä seikkailu ei ongelmanratkaisugenrelle tyypillisesti tarjoa kummoistakaan uudelleenpeluuarvoa. Oivaltamisen ilo on koettu ensimmäisellä kierroksella, joten ainoaksi merkittäväksi huviksi jää pelimaailmaa avaavien salaisuuksien bongaaminen. Parinkympin korvilla jököttävä hintalappu on siis hitusen suolainen tarjottuun sisältöön nähden.
Inside on jälleen yksi palanen pelien ja taiteen välisen kuilun ylittävän sillan valmistumiseen. Onnistuneiden ongelmien ja tyylikkään audiovisuaalisuuden takia onkin sääli, että tekijät tuntuvat yrittäneen vääntää liian tekotaiteellista tarinaa. Merkityksetön matka tuntuu pääasiassa väkisin puurtamiselta, kun eteenpäin taivaltamiselle ei anneta ensimmäistäkään syytä. Limbon päähenkilö onnistui tuntumaan huomattavasti sympaattisemmalta ja täten kiinnostavammalta hahmolta kuin Insiden vastaava. Tällä kertaa Playdead Studios ei ole onnistunut aivan yhtä hyvin, vaikka etenkin tekninen puoli onkin huomattavasti aiempaa hiotumpi. Mikäli ison budjetin mammuttien väliin haikailee erilaista pelattavaa, indieosastolla on tarjottavaksi parempiakin teoksia. Inside on mukiinmenevä julkaisu, mutta ei siitä kummoista muistikuvaa jää käteen.
Ikäraja: Ei PEGI-luokitusta
Saatavilla: Xbox One (testattu), PC (tulossa: PlayStation 4)
Markus Mesiä