Yhteisörahoitus on tarjonnut viime vuosina uuden elämän monille unohdetuille peliklassikoille ja jopa kokonaisille genreille. Erityisen vahvaa paluuta ovat tekemässä 1990-luvulla suosiossa olleet isometrisestä kuvakulmasta esitetyt vuoropohjaiset rooliseikkailut. Belgialaisen Larian Studiosin Divinity: Original Sin huokuu vanhojen klassikoiden henkeä tuoden kyyneleen naavapartaisen peliveteraanin silmäkulmaan. Nyt teos on julkaistu Enhanced Edition -lisänimellä varustettuna PC:n lisäksi myös nykyisen sukupolven konsoleille.
Divinity: Original Sin on fantasiaroolipeli, jonka tapahtumat sijoittuvat pelisarjan aiemmista osista tuttuun Rivellonin maailmaan. Pelaajan tarinan alussa luoma sankarikaksikko edustaa toimenkuvaltaan Source Huntereita, joiden tehtävänä on jahdata vaarallisen magian käyttäjiä ja hoitaa nämä pois päiviltä normikansan arkitoimia häiritsemästä. Päähenkilöt saavat tehtäväkseen hämärissä olosuhteissa tapahtuneen poliitikon murhan selvittämisen. Panokset kovenevat nopeasti ja jo varhaisessa vaiheessa on selvää, että murhan taustalla on kyse paljon suuremmista, jopa koko maailman kohtalon vaakalaudalle asettavista tapahtumista. Alun tapahtumat lyövät alkutahdit eeppiselle fantasiaseikkailulle, jossa pelaajan tekemisillä on ratkaiseva merkitys siihen, miten maailma taistelun tauottua lopulta makaa.
Tarinan alussa pelaaja tai pelaajat luovat kaksi päähahmoa ammatteineen ja kykyineen. Hahmoluokat ovat vain suuntaa antavia ja sankareita voi kehittää seikkailun edetessä haluamaansa suuntaan, lukitsematta heitä mihinkään tiettyyn muottiin. Kykypisteitä on alussa käytettävissä rajallisesti, joten hahmonluonti kannattaa suorittaa huolella ja ryhmän tasapaino mielessä pitäen. Yksinpelissä sama pelaaja ohjaa molempia hahmoja, mutta hauskana lisänä seikkailuun voi lähteä myös yhteistyötilassa joko samalla koneella tai verkon välityksellä, jolloin toisen päähenkilön ohjaaminen jää kaverin harteille. Seikkailuun edetessä ryhmään voi poimia mukaan vielä pari muuta hahmoa matkan varrelta. Yhteistyötila toimii saumattomasti ja molemmat pelaajat voivat halutessaan seikkailla täysin omia polkujaan.
Juoni alkaa lyhyellä peruskomennot opastavalla luolastoseikkailulla, jonka jälkeen pelaaja jätetään fantasiamaailman armoille kädestä liiemmin pitelemättä. Ensimmäiset tunnit kuluvatkin aloituspaikkana toimivaa Cysealin kaupunkia ja sen lähiympäristöä tutkiessa sekä pelimekaniikkoihin tutustuessa. Päähahmot ovat toki eräänlaisia oikeuden puolustajia, mutta on täysin pelaajan päätettävissä, toteuttaako rooliaan esimerkiksi kirkasotsaisen inkvisiittorin elkein vai enemmän harmaalla alueella toimien. Useimpien vastaantulijoiden kanssa pystyy keskustelemaan ja sankareiden teot vaikuttavat suoraan siihen, miten kantaväestö heihin suhtautuu. Pelaajalla on vapaus toimia haluamallaan tavalla, mutta on turha kuvitella, että tunnettuun haudanryöstäjään tai murtovarkaaseen suhtauduttaisiin kovinkaan suopeasti. Monet juonilinjat ja tehtävät muuttuvat tai saattavat jäädä kokonaan kokematta, mikäli sattuu suututtamaan väärän henkilön.
Esikuvilleen uskollisesti Divinity: Original Sin on varsin taistelupainotteinen. Mähinän alkaessa peli siirtyy vapaasta liikkumisesta vuoropohjaiseen toimintaan. Käytännössä taistelu toimii siten, että kukin hahmo tekee omalla vuorollaan toimintapisteidensä verran asioita, minkä jälkeen vuoro siirtyy taas seuraavalle hahmolle. Vuorollaan voi joko liikkua, hyökätä, taikoa sekä käyttää kykyjä tai esineitä. Kaikki tekeminen kuluttaa toimintapisteitä, mikä tekee taisteluista hyvin taktisia. Ympäristön ja luonnonvoimien hyödyntäminen tuo lisää taktisuutta taisteluun. Yksinkertainen tulitaika muuttuu kunnon roihuksi, jos taistelukentälle on ensin levitelty öljyä sytykkeeksi. Hyvin tähdätty salama tekee puolestaan pahaa jälkeä niin sateen kastelemien vihollisten kuin omien liittolaistenkin keskuudessa. Ympäristön hyödyntäminen on tärkeää, sillä taistelut ovat todella vaikeita; varsinkin pelin alkuvaiheilla kaikki apu on todellakin tarpeen. Luonnonvoimia sekä tiimin jäsenten taitojen synergiaa hyödyntävä taistelusysteemi on erinomainen ja yksinkertaisesti niin koukuttava, että mättöjen määrä ei missään vaiheessa ala maistumaan puulta.
Pelissä on myös rakennussysteemi, joka onkin hyvin pitkälle viety ja syvällinen. Periaatteessa kaikki ympäristössä lojuva irtain on hyödynnettävissä jollain tavalla – jos ei muuten niin ainakin raaka-aineena niiden hyödyllisempien asioiden kasaamisessa. Riittävät rakennustaidot osaava hahmo pystyy kasaamaan lähes kaikkea erilaisista ruokalajeista parempiin aseisiin, taikajuomiin sekä kääröihin. Lukeminen kannattaa aina, sillä ympäristö on täynnä kirjoja, jotka sisältävät mielenkiintoisten tarinoiden lisäksi myös paljon vinkkejä ja reseptejä aloittelevalle seikkailijalle. Rakentelua ei erityisesti tuputeta eikä siihen panostaminen ole millään tavalla pakollista tarinassa edetäkseen, mutta se tuo maailmaan aivan uuden ja mielenkiintoisen elementin.
Tämän lajityypin pelejä ei tähän mennessä ole konsolien valikoimassa näkynyt, koska hiirellä ja näppiksellä luonnollisesti sujuva käyttöliittymä on koettu vaikeaksi kääntää pädillä hallittavaksi. Onkin ilo huomata, että Larianilla on todella paneuduttu tähän asiaan ja pienen totuttelun jälkeen hahmojen vaihdot ja eri valikkojen lukeminen sujuvat lähes intuitiivisesti. Kulloinkin ohjattavan hahmon valinta on sijoitettu vasemman liipaisimen alle kun taas hahmolomakkeet, inventaariot sekä tehtäväloki on valittavissa oikean liipaisimen takaa. Eniten käytetyt kyvyt, taiat ja esineet taas saa ohjelmoitua ruudun alalaidassa olevaan pikavalikkoon, johon pääsee käsiksi kolmiota painamalla. Lähiympäristön saa puolestaan nopeasti tutkittua yhtä nappia painamalla. Valikot toimivat hyvin pois lukien tehtäväloki, joka on hieman vaikeaselkoinen.
Rivellonin fantasiamaailma on päällisin puolin peruskauraa Tolkienin hengessä, mutta sen satumainen ulkokuori kätkee alleen niin synkkiä tarinoita kuin kutkuttavaa huumoriakin. Nykyroolipelien mittapuussa Divinity: Original Sin on eräänlainen outolintu, koska siitä puuttuvat tarinaa eteenpäin vievät elokuvamaiset väliosiot ja seuraavaan kohteeseen osoittavat nuolet. Sen aloittaminen voi olla hieman raskasta, sillä pelin kontrollien opettelu vaatii paneutumista ja pääjuonen aukeaminen ottaa oman aikansa. Monet alun taistelut ovat väärään paikkaan eksyvälle aloittelijaporukalle myös aivan liian vaikeita. Kärsivällinen pelaaja kuitenkin palkitaan kymmeniä tunteja kestävällä eeppisellä fantasiatarinalla.
Divinity: Original Sin on erinomainen roolipeli, joka onnistuu olemaan samaan aikaan äärimmäisen haastava ja vastustamattoman lumoava. Konsoleille ei ole käytännössä koskaan ollut saatavilla vastaanvanlaista kovan linjan vuoropohjaista roolipeliä, joten onnistuneen konsolikäännöksen julkaiseminen on Larian Studiosilta todellinen kulttuuriteko. Toivon mukaan myös jo tekeillä oleva jatko-osa saadaan aikanaan konsoleiden pelivalikoimaan.
Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One, PC
Jaakko Koivurinta