Mestarietsivän uudet pulmat – Arvostelussa Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter

11.07.2016

Ukrainassa ja Irlannissa majapaikkaansa pitävä Frogwares jatkaa Sherlock Holmes -pelien saralla. Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter on jo yhdestoista studion loihtima seikkailu.

Tällä kertaa Holmesin seikkailut on jaettu neljään itsenäiseen osaan, joiden tarinoita yhdistää etsivän adoptoitu tytär. Tytär ei tiedä kuitenkaan olevansa adoptoitu, mikä aiheuttaa jännitettä alusta asti. Osiin jakaminen on miellyttävä ratkaisu, koska yhden episodin ratkaiseminen koukuttaa aloittamaan seuraavan, eikä yhteen tarinaan ehdi kyllästymään.

SherlockHolmesTheDevilsDaughter-arv1

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter on vaihtoehtoisesti ensimmäisen tai kolmannen persoonan seikkailupeli, jossa ohjataan pääasiallisesti itse päähenkilöä, mutta joskus myös tarinoissa esiintyviä hahmoja – jopa koiraa! Lontoossa haahuilun lisäksi pelaaja tutkii miljöitä ja tärkeitä hahmoja vanhaan kunnon point and click -tyyliin. Todisteet ja henkilöiden keskustelut tallentuvat johtolankojen myöhempää tutkimista varten. Johtolangoista tehdään päätelmiä näppärästi toteutetussa osiossa, jotka saattavat viedä tarinan erilaisiin loppuratkaisuihin. Ilahduttavasti peli ei määrittele ainoa oikeaa päätöstä.

SherlockHolmesTheDevilsDaughter-arv2

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughterin suurimmat viat ovat kontrolleissa. Ohjaus tottelee pääosin, mutta joskus tiukoissa tilanteissa edes normaali napin painallus ei tunnu menevän perille. Tällaisia hetkiä koetaan esimerkiksi Sherlockin yrittäessä piiloutua kiven taakse luotien hipoessa tämän pääkoppaa. Usein myös kaipaisi vaihtoehtoisempia tapoja päästä tarinassa pidemmälle, sillä eteneminen pysähtyy kuin seinään tietyn esineen jäädessä keräämättä tai kääntämättä. Edes jonkinlainen vinkki tämänkaltaisen stopin välttämiseksi olisi poikaa.

Visuaalisesti Frogwaresin uusin tuotos ei säväytä mutta menettelee. Grafiikoista on aistittavissa muistoja edellisestä konsolisukupolvesta. Toisinaan koetaan tahattoman huvittavia hetkiä: esimerkiksi Toby-koiraa ohjattaessa piskiparka näyttää paikoin ilmassa leijuvalta täytetyltä eläimeltä. Graafiset puutteet eivät kuitenkaan haittaa kokonaisuutta. Ääninäyttely ei sekään ole mieleenpainuvaa, mutta toimii kontekstissa sujuvasti.

SherlockHolmesTheDevilsDaughter-arv3

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter tekee monta asiaa oikein ja pelaaminen tuntuu alkukankeuden jälkeen miellyttävältä. Tutkiminen on kiireetöntä ja kiinnostavaa, kunhan jaksaa lukea dialogit ja käyttää omaa aivokapasiteettiaan. Peli tarjoaa loppuratkaisuihin mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joten Sherlock-fanit voivat läpäistä tarinat halutessaan eri tavoilla. Alelaareista Sherlock Holmesin uusimmat seikkailut voi napata huoletta mukaan kohta pimeneviä syksyjä varten, mutta täyttä hintaa ei välttämättä kannata maksaa.

Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One, PC

Esa Linna

Lue mielenkiintoisista Sherlock Holmes -faktoista täältä.

Lisää luettavaa