Loppuvuodesta 2013 julkaistu Super Mario 3D World esitteli pelaajille yhtenä lukuisista minipeleistään Captain Toadin seikkailut. Näissä lyhyissä pulmapätkissä sienipäisen seikkailijan tehtävänä oli keksiä reitti kaikkien piilotettujen tähtien luokse. Nintendon saama palaute pelaajilta oli siinä määrin hyvää, että japanilaisyhtiö päätti kehittää pelimekaniikan ympärille kokonaan uuden nimikkeen, Captain Toad: Treasure Trackerin. Ei aiemmin sivuroolissa viihtyneen sankarin tarvitse onneksi yksin matkata, sillä oman osuutensa ruutuajasta nappaa naispuolinen Toadette.
Vaikka Toadin seikkailut liikkuvat Mario-peleistä tutuissa tunnelmissa, paketista on saatu muutamilla kikoilla varsin omaperäinen ja innovatiivinen. Suurimpana erona muihin teoksiin on päähahmon hyppytaidottomuus. Aarteiden ja tähtien luokse päästäkseen on sumplittava reitti milloin mitäkin väylää pitkin. Suurin osa lyhyistä kentistä hyödyntää Wii U:n GamePadia muutamin eri tavoin: yhtäällä alustat liikkuvat mikrofoniin puhaltamalla, kun taas toisaalla osa miljööstä liikahtaa näyttöä koskettamalla. Erilaisia niksejä voisi olla useampiakin, mutta nykyinen kattaus kantaa onneksi noin 70 tehtävän mittaisen seikkailun läpi riittävän hyvin.
Vaikka pulmia on määrällisesti melkoinen liuta, pelin läpäisemiseen ei mene järin kauaa. Suurin osa kartoista on varsin suoraviivaisia yhden tai enintään kahden niksin rykäisyjä, joiden salaisuudet paljastuvat muutamassa minuutissa. Teoksen kantava kikka kolmonen on maailman kolmiulotteisuus, joten kameraa pyörittämällä aukeaa toisinaan täysin uusia salaisuuksia ja kulkureittejä. Vertaus Wiin Super Mario Galaxy -loikintoihin lienee epäreilu, mutta ei Toadin seikkailu kovin kauaksi silti jää. Kenttäsuunnittelu itsessään on erinomaisen kekseliästä, minkä vuoksi jokainen kartta tuntuu tyystin uniikilta ja viihdyttävältä.
Kolmeen episodiin sekä bonuskarttoihin jaettu kokonaisuus on nähty noin viidessä tunnissa, eikä seikkailulla ole pulmapeligenrelle tyypillisesti kummoistakaan uudelleenpeluuarvoa. Vaikka muutamissa kentissä jäikin tähti tai ylimääräinen lisähaaste suorittamatta, paluu taaksepäin ei tunnu erityisen houkuttelevalta. Tärkeintä on vain päästä maaliin, minkä jälkeen tarjolle aukeaa uusia pulmia koluttavaksi. Toivottavasti paketti saa myöhemmin vielä lisäpähkäiltävää latauspakettien muodossa.
Hivenen yllättäen seikkailun pahin ongelma on kamera, joka aiheuttaa päänvaivaa sekä ihmetystä hyvän tovin. Ohjattavuus on tämän vuoksi toisinaan hitusen huteraa ja epätarkkaa. Onneksi tehtävien aikarajattomuus antaa paljon anteeksi, eikä liialla hutiloinnilla saa aikaiseksi kuin ajanvarauksen viikatemiehen henkilökohtaista tapaamista varten. Maltillinen taivaltaminen ei sentään ihan aina ole mahdollista, sillä muutama kenttä laittaa kaasupolkimen pohjaan ja etenee huimalla nopeudella eteenpäin. Hurjalla temmolla etenevä laavakartta on koko seikkailun kinkkisimpiä läpäistäviä – etenkin jos kaikkien tähtien metsästäminen tuntuu matkan varrella tarpeelliselta.
Nintendon perinteiseen tyyliin uskollisesti myös Captain Toad: Treasure Tracker on iloinen, värikäs ja leppoisa kokemus. Siinä missä monesti muita pulmapelejä pähkäillessään joutuu pohtimaan päänsä kipeäksi, tattikaksikon seikkailussa vaikeustaso ja keksimisen riemu lyövät tasavertaisina yläfemmoja. Tarinan läpäisee niin lapsi kuin aikuinenkin ilman suurempia kommervenkkejä, mutta samalla jokaisen kentän läpipeluun jälkeen oma nokkeluus saa aikaiseksi euforisen tunteen.
Captain Toad: Treasure Tracker on rauhallinen hyvän mielen peli. Sitä on suurimman osan ajasta hauska pelata, kunhan on valmistautunut verkkaiseen tahtiin sekä pienistä nikseistä nauttimiseen. Kameramies joutaisi suohon eikä pieni pelillinen lisäsyvyys tekisi kokonaisuudelle pahaa, mutta tällaisenaankin kyseessä on omalaatuinen ja kekseliäs julkaisu. Ei tämän takia kannata konsolia ostaa, mutta Wii U:n jo omistavalla ei ole todellista syytä jättää tattipään ikiomaa seikkailua tarkastamatta.
Ikäraja: 3
Saatavilla: Wii U
Markus Mesiä