Tamperelainen 10tons on erikoistunut vuosien varrella pienten mutta toimivien puzzle-pelien saralla. Yli 30 nimikettä kyhännyt studio loikkaa Neon Chromellaan ruuhkaisille kahden ohjaustatin räiskintöjen markkinoille. Kannattaako uhkapeli vai ampuuko 10tons ohi maalitaulusta?
Neon Chromen juonta ei alusteta, eikä ole tarvettakaan. Pelaajan tehtävänä on yksinkertaisesti nousta valtavan rakennuskompleksin ylimmäiseen kerrokseen tuhoamaan Neon Chrome -korporaation mystiset Overseer-johtohahmot. Tarinakyhäelmä jää nopeasti toiminnan taustalle, eikä siihen liiemmin palata enää jatkossa.
Käytännössä Neon Chrome on hyvin tavanomainen kahden tatin räiskintä. Toisella ohjataan hahmoa ja toisella tähtäintä, kun taas oikealla liipaisimella räiskitään vimmatusti. Tarkoituksena on edetä leppoisaa hissimusiikkia soittavasta alkupisteestä pienehkön, ylhäältäpäin kuvatun alueen toiseen ääripäähän. Matkan varrella vastaan asettuu eri värisin avaimin lukittuja ovia sekä erilaisia robotti- ja ihmisvihulaisia. Mukaan voi värvätä myös samalla ruudulla räiskivän kaverin. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Alkujärkytys voi olla melkoinen pelaajan loikatessa kylmiltään taistelun tuoksinaan. Päälle hyökkäävät vihulaiset, joka puolelle ripotellut tykkitornit ja laserit vievät heti kättelyssä manan maille. Tähtäys on usein harmittavan epätarkkaa, joten pelaajan luodit tuntuvat luokasta riippumatta viuhuvan kaikkialle muualle paitsi kohteeseensa. Kuolon korjatessa homma tuntuu alkavan kerta toisensa jälkeen alusta. Kärsimättömimmät poistavat pelin kovalevyltään tässä vaiheessa ohittaen koko Neon Chromen tärkeimmän pointin: jokainen kuolema vie lähemmäs huipulla lymyilevää Overseeriä.
Rivisoltun on pelin alkupuolella tarkoituskin olla ainoastaan tykinruokaa varsinaisen protagonistin ohjatessa näitä turvallisen matkan päästä etäyhteyden avulla. Jokainen kapselistaan heräilevä soturi kerää krediittejä vääjäämättä nurkan takana odottavaan kuolemaansa saakka. Haalituilla resursseilla on mahdollista kehittää sitä jonossa seuraavana odottavaa hahmoa: lisää erikoisaseiden vaatimaa energiaa, enemmän elinvoimaa tai vaikkapa astetta räjähtävämpi aseistus. Käytännössä pelaajalla on joka kuoleman jälkeen entistä parempi mahdollisuus edetä lähemmäs Overseeriä. Konsepti on alkuhämmennyksen jälkeen mielenkiintoinen pelaamisen muuttuessa hitaasti mutta varmasti mielekkäämmäksi – kuolema kuolemalta.
Sen lisäksi, että pelaaja voi päivittää pysyvästi hahmojen ominaisuuksia, poikkeavat näiden kyvyt toisistaan hahmoluokasta riippuen. Hacker on saanut avukseen robottiapurin, Cyber Psychoa voi tuunata ylimääräisin taidoin, Assassin saa enemmän kriittisiä osumia Corporate Soldierin ollessa lähinnä hidas muskelimasa. Kolmen tarjolle heitettävän soltun luokat arvotaan ennen jokaista pelikertaa, pelaajan kontolle jää valita näistä yksi rohkea. Manan maille päätynyt hahmo on kuollut pysyvästi.
Neon Chromen ulkoasu yrittää luoda 80-luvun toimintaelokuvista tuttua cyberpunk-tunnelmaa. Tässä onnistutaan paikoitellen hyvin, mutta valitettavan usein grafiikan rosoisuus nousee ikävällä tavalla esiin. Pelaajalle jää helposti epäselväksi minkä seinien läpi voi ampua ja millaisten asioiden yli kävellä. Välillä kuolo korjaa pelkästään sotkuisen ja turhan synkän visuaalisen tyylin vuoksi. Mustavioletti miljöö käy myös nopeasti tylsäksi siitäkin huolimatta, että maisemat generoidaan jokaisella kerralla satunnaisesti. Jotain on siis tällä saralla pahasti vialla. Onneksi taustalla pauhaava syntikkamusiikki ja mellevät ääniefektit onnistuvat tunnelman luomisessa kiitettävästi.
Neon Chrome on rakennettu nokkelan sekä omaperäisen “kuole ja kehity” -ajatuksen ympärille. Valitettavasti pelimekaniikat eivät aina kulje käsi kädessä hauskan ja sinällään toimivan konseptin kanssa. Myös verkkomoninpelin puuttuminen nakertaa pelitunteja jo valmiiksi lyhyenlännästä kokemuksesta. Parhaimpina hetkinään Neon Chrome onnistuu kuitenkin koukuttamaan: ”Jos vielä yksi kuolema…? Ensi kerrallahan olen taas vähän parempi.”
Ikäraja: 16
Saatavilla: Playstation 4, Xbox One (testattu), PC
Jaakko Herranen