Uuden DOOM-pelin kunniaksi – Glenn Petersen: Kuvia helvetistä

17.06.2016

Uusi helvetillisiä visioita tarjoileva Doom-peli on julkaistu. Demoniekspertti Glenn Petersen kirjoitti sen kunniaksi ajatuksiaan helvetistä. Teksti on luettavissa yksinoikeudella Comosta.

KUVIA HELVETISTÄ

Uskomukset, joita tämän päivän kulttuurista löytyy, tulevat suurimmaksi osaksi kristittyjen uskomuksista, sellaisina kuin ne ovat kehittyneet Jeesuksen ajoista lähtien. Varsinkin katolisuus on kehitellyt aihepiiriä vuosisatojen saatossa. Esimerkiksi piirrossarja Hellblazerista näkee selvästi, kuinka katolinen näkemys helvetistä ja sen demonisista asukeista asettaa kehykset kertomuksille John Constantinesta.

Varhainen kertomus helvetistä, jota on vaikea sivuuttaa, koska se vieläkin vaikuttaa ajattelutapoihimme on Dante Alighierin Jumalainen näytelmä. Siinä Vergilius kulkee halki sekä helvetin että taivaan valtakunnan. Molemmat paikat kuvaillaan lähes maantieteellisellä tarkkuudella, ja matka helvettiin päättyy sen alimmalle pohjalle, missä saatana, Luciferus, on jäätynyt rintaansa myöten Kokytys-järven ikijäähän.

Kolmesataa vuotta myöhemmin John Milton kirjoitti suuren runoteoksensa Kadotettu paratiisi. Kirja alkaa helvetistä, missä saatana ja muut langenneet enkelit heräilevät jouduttuaan karkotetuiksi sinne hävittyään sodan muille enkeleille. He laativat kostosuunnitelmia, kuten ihmisten lahjomista ja houkuttelua pahan tielle.

Nykyaikana helvetinkuvaukset ovat suositumpia kuin koskaan. Niitä löytää taiteesta, sarjoista, elokuvista, romaaneista ja peleistä. Kaksi suoraan helvetinkuvauksille perustuvaa sarjaa on Buffy – vampyyrintappaja (ja siitä tehdyt versiot), sekä Supernatural. Buffyssa muuten niin idyllinen Sunnydalen kaupunki sattuu sijaitsemaan helvetin portin lähellä, ja paholaiset, usein vampyyrien muodossa tulevat usein ulos ja aiheuttavat hankaluuksia Buffylle ja ystäville. Sarjan alussa on aina ”viikon demoni”, joka on voitettava, mutta vähitellen tarina monimuotoistuu, ja silloin käydään jo helvetissä langenneiden enkeleiden luona.

Urbaanifantasia-genressä helvetinkuvauksia riittää. Yksi hauskimmista on Sandman Slimistä kertova kirjasarja. Hän viettää yksitoista vuotta palkkamurhaajana helvetissä ennen kuin pääsee pakoon. Mutta hän ajautuu Los Angelesiin, joka osoittautuu helvetiksi sekin. Sekä True Blood– että Rachel Morgan –sarjassa esiintyy ennemmin tai myöhemmin kaikenlaisia yliluonnollisia olentoja. Tämä on täyttä kaaosta mytologisen alkuperän selvittäjälle. Keijut tapailevat demoneja ja taistelevat mustien enkeleiden kanssa ihan kuinka sattuu.

Jopa science fictionista löytää ajoittain helvettikuvauksia. Justina Robsonin viidessä Lila Blackista kertovassa kirjassa kvanttipommi saa eri ulottuvuudet törmäämään toisiinsa ja maailmaamme on avautunut aukkoja. Samantapainen ajatus löytyy pelistä Doom. Sankari joutuu seikkailuun niin paholaisten maailmassa, kuin tuonelassa. Tässä paikat ovat eri ulottuvuuksissa. Skotlantilainen kirjailija Iain M. Banks vie asian uudelle tasolle. Me itse luomme helvetin. Sivilisaatio ei ole varma taivaan ja helvetin olemassaolosta, joten se luo kaksi virtuaalimaailmaa, joihin meidät kuoltuamme lähetetään. Jos papit katsovat sinut hyväksi, sinut ladataan taivaalliseen maailmaan, muuten päädyt helvettiin.

Kuvaukset helvetistä, tai sieltä karanneista ja meitä uhkaavista olennoista, tai ihmisistä, jotka ovat lähinnä omaa syyttään joutuneet helvettiin, tuntuu olevan teema, joka ei koskaan lakkaa meitä kiehtomasta. Olen varma, että monia muita kuvauksia on vielä tulossa.

GlennPetersenKH

Glenn Petersen

Lue uuden Doom-pelin arvostelu täältä:
Munakasta menoa manan mailla – Arvostelussa DOOM

Doom-arvostelu2

Lisää luettavaa