Näyttelijä Eeva Eloranta, 71, viettää 50-vuotistaiteilijajuhlaansa Kivinokan kesäteatterissa elokuun alussa. Juhlanäytelmässä Katariina ja Munkkiniemen kreivi hän esittää silkkipukuista vanhaa kreivitärtä. Eloranta kertoo Hymyssä tämän olevan hänen unelmaroolinsa.
MS-tauti muutti Elorannan elämän yhdeksän vuotta sitten. Hän on kuitenkin jatkanut näyttelijän työtään.
-Nyt olen ilman lääkitystä, mutta hitaasti menen toiminnallisesti alaspäin kohti pyörätuolia. Niin tauti etenee. Siihen ei ole keksitty vielä parannusta. Sain tanssia kenkäfriikkinä seitsemän sentin koroilla 60 vuotta. Olin 63, kun tautini sitten kaatumisten ja horjahtelujen jälkeen diagnosoitiin hermorata- ja magneettikuvausten jälkeen, taiteilija kertoo Hymyssä.
Lavalla hän käyttää tukenaan keppiä. Arjessa hän käyttää myös rollaattoria, eikä sano häpeävänsä pyörätuoliaankaan.
-Olen aina ollut liikunnallinen ja aktiivinen. Nytkin käyn salilla ja joogaan, voimistelen ja yritän pitää fyysistä kuntoa yllä niin paljon kuin itse vain voin. MS-tauti jäykistää kehoa ja tuo rajoituksia elämään. Tuli nuorena oikein itseinho, jos olin laiska. Olin ahkerana ihmisenä ankara itselleni. Kai tämän sairauteni takana on paljon stressiä ja suorittamaista, kiirettä ja ylityötä. MS-tautiin kuuluu väsymys ja uupumus, olen sen hyväksynyt ja tarvitsen unta ja lepoa paljon enemmän kuin ennen. Sairastaminen on pitkä tie ja on opittava mukautumaan – ja luopumaan, Eeva kertoo.
Yksi huoli Eevalla on.
-Miten poikamme Matias sitten pärjää, kun voimani katoavat tai aikani täällä loppuu.
Matias on kehitysvammainen autisti, joka on sekä ryhmäkoti- että kotihoidossa.